Viikonvaihteessa bongasin Korppoossa sellaisen erikoisen menopelin kuin moottoroidun potkukelkan, jolla pilkkijä pyyhälsi pitkin liukkaita jäitä. Moottori oli penkin alla ja eteenpäin vei penkin edessä ollut isohko pyörä. Hyvin näytti toimivan, vaikka välillä kelkan jalakset upposivatkin pehmeään jäähän. Meno oli silti vakaata, joskaan ei mitään hurjastelua sentään.
Jään laatu oli Korppoossakin mennyt heikoksi.  Pilkille oli vaikea päästä, kun jään päällä vellonut vesi oli syönyt jään puhki rantaviivoista kymmenien metrien matkoilta.  Tunnelma oli muutenkin kuin huhtikuun alussa, jolloin jää mustenee ja pehmenee ennen kuin sulaa pois.
Korppoon ja Houtskarin  sekä Norrskatan välisessä aukossa ei ollut jäitä lainkaan ja avoveden raja on houkuttelevan lähellä mökkirantaa.
Korppoosta on muuten ollut todella vaikea löytää kunnon ahvenapajia talvi-aikaan.  Olen bongannut vain yhden suhteellisen hyvän lahden, mutta tänä talvena sielläkään ei ole tarvinnut soittaa Finlandiaa ja avata kuohuviinipulloa kalasaaliin kunniaksi. Lauantain saldo jäi pariinkymmeneen ahveneen ja sunnuntaina piti tyytyä viiteen.
Arvasin, että tämän palstan tunnuskuvista tulee kuittia tutuilta ja niihän tulikin. Kalaa on kuulemma manipuloitu isommaksi. Ei pidä paikkansa: melkein tosiasiassa kuvassa on kahden kilon siika, mutta sitä on pyynnöstäni manipuloitu pienemmäksi, jotta se korostaisi luontaista vaatimattomuuttani. Taitaa olla ensimmäinen kalan kuva, jossa kohdetta on minimoitu.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kalastava shakinpelaaja eli mateilla.