Kala-apajilla

Aurinkoahven on pohjoisamerikkalainen laji, joka muistuttaa enemmän basseja kuin eurooppalaista ahventa.

Miten aurinkoahvenen löysi synkkään Suomeen?

Ehdin viime viikonvaihteessa siikaongelle vasta sunnuntaina, jolloin yllätyin hieman siitä, että jäätä oli paikka paikoin muodostunut lämpimistä keleistä huolimatta yllättävän paksusti. Sain niukin naukin avattua yhden onkipaikan edustalta Busterilla jäät rikki, mutta yli sentin paksuisia jäälauttoja jäi siihen edustalle seilaamaan siksi paljon, että jouduin luovuttamaan.

Jäätä muodostuu varsinkin tyynellä säällä nyt niin herkästi, etten ala vannomaan, etteikö jääpeite voi vielä vähän laajemmin yllättää.

Korppoon Fölisholmin salmessa oli jäätä monen sadan metrin pätkällä eikä paljon puuttunut, etteivät Buster XS:n jäänmurto-ominaisuudet olisi loppuneet kesken. Jäänmurtajan miehistö eli minä harkitsinkin, olisiko jo lakon aika, kun kerran jäätä oli näkyvissä.

Meri velloi kuitenkin pääasiassa avoimena ja muutamia veneitä näkyi jo liikkeellä.

Onkipaikkoja toki löytyi. Tuuli kiusasi sen verran, että päädyin testaamaan pari uutta paikkaa, kun perinteisillä apajilla oli tuulista. Saaliiksi sain kaksi tärppiä.

Siinä onkiessani löysin kännykästäni viestin harjaantuneelta kalastajalta ja kalastustoimittajalta Niko Satolta, jolla oli sanomista viime sunnuntain Turun Sanomien printtilehteen tekemästäni jutusta aurinkoahvenesta. Satto on itsekin saanut aurinkoahvenen Turun kalamaratonissa.

Juttuni koski sitä, että ennätyskalalautakunta ilmoitti hylänneensä ilmoituksen, joka koski Paimion lammesta saatua aurinkoahventa. Tulin maininneeksi, että aurinkoahven on tunnettu akvaariokalana, mikä tieto oli peräisin kahdesta lähteestä. Niko ei tätä kuitenkaan tätä purematta niellyt.

Epäilylle on sijaa, koska eihän näin masentavan synkkään maahan mitään aurinkoista voi kovin yksinkertaista tietä tupsahtaa.

Joka tapauksessa aurinkokaupunki Naantalin pitäisi nyt kiireen vilkkaa nimetä laji nimikkokalakseen.

Nikon mukaan sama kaikkialla kiertävä väite aurinkoahvenen akvaarioperäisyydestä on löysä heitto, joka elää omaa elämäänsä. Todisteita ei kuulemma löydy eikä aurinkoahvenia tule vastaan akvaarioliikkeiden valikoimistakaan. Satto epäileekin, etteivät aurinkoahvenet ole päätyneet akvaarioista lammiin.

Lammissa leviää aikamoista tahtia allikkosalakka, joka ei ainakaan ole akvaariokala. Saton mukaan yksi teoria on, että ne leviävät hedelmöittyneenä kutuna lintujen mukana. Hän aprikoi, että myös aurinkoahven voisi levitä näin.

Tutkimuksen paikka, tuumii Niko Satto. Epäilemättä näin.

Niko Satto on pyytänyt vuosikymmenien mittaisen kalastusuransa aikana useita eri kalalajeja useilla eri kalastustyyleillä sekä kotimaassa että ulkomailla. Hän on osallistunut myös kalamaratoneihin ja saanut Turun kisassa aurinkoahvenen. (Arkistokuva TS/Ari-Matti Ruuska)

Mutta mistä Turun Sanomien jutussa sitten oli kysymys? Juttu alla siltä varalta, että joku blogini lukija ei ole lehtemme tilaaja.

Ennätyskalalautakunta hylkäsi aurinkoahvenen, koska se on vieraslaji. Rekisteriin on aiemmin kuitenkin hyväksytty muita vieraslajeja.

Ennätyskalalautakunnan hylkäämä 90 gramman painoinen, 17,5 sentin pituinen aurinkoahven oli saatu Paimion lammesta. Lautakunta jätti kalasta jätetyn ilmoituksen käsittelemättä, koska lautakunta ei halua olla millään tavalla edistämässä haitallisen vieraslajin levittämistä Suomeen.

Aurinkoahvenia on laskettu luvatta muutamiin luonnonvesiin Turun seudulla. Akvaariokalana tunnettu aurinkoahven (vrt. teksti yllä) on luokiteltu koko EU:n alueella haitalliseksi vieraslajiksi, joita ei saa päästää ympäristöön.

Ennätyskalarekisteriin on kuitenkin aiemmin kelpuutettu luonnossa selvää haittaa aiheuttavia muita vieraslajeja, kuten hopearuutana, mustatäplätokko ja puronieriä.

Laajemmin tunnetuista kalalajeista ennätyskalarekisteriin päässeisiin vieraslajeihin kuuluu kirjolohi.

– Halusimme tehdä sellaisen rajauksen, että jätimme nyt hyväksymättä lajin, joka on tullut vesiimme selvästi ihmisen suoran toiminnan tuloksena, ilman istutuslupaa ja siten lainvastaisesti. Sen sijaan esimerkiksi hopearuutana ja mustatäplätokko ovat todennäköisesti tulleet laivojen painolastivesien mukana. Siksi niitä on vaikeampi torjua, Kalatalouden Keskusliiton (työnantaja korjattu alkuperäisestä artikkelista) tiedottaja Tapio Gustafsson kertoo.

Gustafssonin mukaan aurinkoahventa esiintyy monissa lammissa Varsinais-Suomessa.
Monissa Keski-Euroopan maissa aurinkoahven on vakiintunut luonnonvesiin, ja siitä on koitunut huomattavia haittoja. Aurinkoahven on erittäin aggressiivinen laji, joka syrjäyttää muita kalalajeja.
Gustafsson muistuttaa, että vieraslajeihin kuuluvan kirjolohenkin istuttamiseen kalastusta varten pitää hakea Ely-keskukselta lupa.

Ennätyskalalautakunta hyväksyi rekisteriin kaksi uutta ennätystä. Uusia lajeja ovat Kuusamosta saatu 1,42 kilon särki ja Helsingistä ongittu 7,9 sentin hietatokko.

Vieraslajiksi katsotaan kalalaji, joka ei alun perin kuulu alueen ekosysteemiin ja joka ei olisi pystynyt leviämään alueelle ilman ihmisen tietoista tai tahatonta vaikutusta.

Ne voivat tuoda mukanaan uusia loisia ja kalatauteja, aiheuttaa perinnöllisiä riskejä sekä muuttaa ekosysteemin rakennetta ja toimintaa.

Monet vieraslajit ovat nopeakasvuisia, lisääntyvät uusissa paikoissa valtoimenaan ja voivat syrjäyttää alkuperäisiä lajeja.

Esimerkiksi mustatäplätokko on lisääntynyt Saaristomerellä räjähdysmäisesti. Ensimmäinen mustatäplätokko pyydystettiin Kaarinan ja Paraisten vesiltä vuonna 2005. Nykyään sitä on erityisen runsaasti Naantalissa ja Ruissalon vesillä.

Vieraslajien uusille alueille levittämistä on pyritty rajoittamaan kalastuslain ja luonnonsuojelulain määräyksillä.

Vieraslajeja ei pidä sekoittaa tulokaslajeihin, jotka levittäytyvät alueelle omin avuin lähiseudun luontaiselta esiintymisalueeltaan.

KALAUKKELI ON KUULLUT, että rapartisti Elastinen on naimisissa kalan kanssa: Vaimoa kutsutaan Elaskaksi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *