Kala-apajilla

Mihin unohtuu merivartiostolta kalapytty?

Meriveden lämpötila oli viikonvaihteena pudonnut Korppoon vesillä jo 15-16 asteen välille, joten kohti taimen- ja kuhakautta mennään nyt vauhdilla. Sitä ennen kannattaa nauttia hauen pyynnistä, jota saa määrällisesti parhaiten juuri näinä aikoina.
Itse säntäsin merelle jo heti perjantai-iltana, joka alkoikin lupaavasti: ensimmäisen tunnin aikana sain 7 haukea.
Sitten tapahtui jotain ihmeellistä. Kaiken järjen mukaan syönnin olisi pitänyt kiihtyä illan kahden viimeisen valoisan tunnin aikana, kun keli oli pilvinen, merivesi korkealla ja välillä ropsahti jopa muutama tippa vettä, mikä lyhytjaksoisena yleensä lisää hauen aktiivisuutta. Silti hauki lopetti syönnin täysin. Tärppiäkään ei enää tullut.

Tämä hauki oli syönyt itsensä niin täyteen, että osa ravinnosta lensi ulos väsytyshypyn aikana. (Kuvat: Jukka Vehmanen)
Ainoa mainittavampi tapahtuma loppuillasta oli se, että reippaat merivartioston pojat kävivät taas kysymässä kumiveneellä kalastuslupaani. Hyvä niin.
Se minua hieman ihmetyttää, että kun merivartiosto on viimeisen neljän vuoden aikana tarkistanut seitsemän kertaa kalastuslupani ja vähän muutakin, niin kertaakaan tarkistuksen kohteena ei ole ollut kalapyttyni.
Viimeistään taimen- ja kuhakauden alkaessa olisi suotavaa, että myös kalapytyt tarkistettaisiin, koska nythän taimenen ja kuhan alamittasäännöt ovat muuttuneet. Jonkinlaista valistusta voisi olla tarkistuskäynnin yhteydessä hyvä antaa siitä, mistä erottaa villin taimenen, jonka alamitta on Saaristomerellä edelleen 60 senttiä, ja istutetun taimenen, jonka alamitta laski 50 senttiin.
Kuhan osaltahan alamitta nousi vapaa-ajankalastajien osalta 37 sentistä 42 senttiin. Uusi mitta on niin haasteellinen, että kalapyttyyn saattaa helposti livahtaa laitontakin kalaa.
Pelisäännöt olisi hyvä tehdä selviksi, onhan esimerkiksi taimen määritelty äärimmäisen uhanalaiseksi. Entistä tärkeämmäksi valvonta tulee vuonna 2019, jolloin villi taimen rauhoitetaan Saaristomerelläkin kokonaan.

Mistä johtunee, että merivartiosto näyttää pysäyttelevän yleensä alle 7 metrisiä avoveneitä mutta harvemmin isompia jahteja? Enemmän minä turvallisuuteni puolesta niitä isoja veneitä pelkään.
Kun merivartiosto ihan mukavalla tavalla antoi nyt tarkistuskäyntinsä päätteeksi minulle liinan, jolla pyyhitään silmälasit, voisiko vaikka siihen liinaan painaa alamitat ja sen, missä villillä taimenella on se ratkaiseva rasvaevä? Kai ne tiedot voisi jollain paperilappusellakin antaa, jos kulut halutaan pitää hallinnassa.
Ajattelin seuraavalla kerralla kysyä merivartiostolta, mistä villin ja istutetun taimenen erottaa ja mitkä ovat alamitat. Kyllähän he ne tietävät – toivottavasti – vaikka kai näissä asioissa ollaan enemmän kalastuksenvalvojien tontilla.

Hauki nappasi hanakasti kumisiin vieheisiin.  Tällä kertaa ne saivat mutusteltua käyttökelvottomaksi vain pari Stormin kumikalaa, mikä sekin on ihan riittävästi köyhälle.

Kalaveneissä näkyy nykyään heittotuoleja, mutta kovin ne ovat heppoisia. Kunnon tuoli on sellainen, että siinä pystyy vaikka käsinojilla perkaamaan tai pari daamia ottamaan aurinkoa. Tämä tuoli matkasi lahjaksi rapujuhliin Nauvoon. (Kuva:Kristiina Jurvainen)
Lauantaina kalastus jäi minulta väliin, kun piti kiirehtää Nauvon puolelle rapujuhliin. Sunnuntaina ehdin tehdä pidemmän lenkin Houtskarin puolelle ja saldoksi kertyi 17 haukea. Kalojen koko ei ollut mitään jättimäistä.
Niin, että jää sitä tulokset heikoksi muillakin kuin Suomen olympiajoukkueella. Taidan yrittää kunnon vonkaletta seuraavaksi nyrkeillä.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ säästöjen kohteeksi joutuneen sairaalan väki oli tyytyväinen, kun leikkaukset loppuivat.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *