Kala-apajilla

Kalastin lauantaina Korppoossa Sami Pitkäsen kanssa. Pienet hauet alkoivat ottaa päähän.

Kalastin lauantaina Korppoossa Sami Pitkäsen kanssa. Pienet hauet alkoivat ottaa päähän.

Metrihaukia ruuhkaksi asti

Tasan eivät käy onnen lahjat. Minä ja Pitkäsen Sami saimme Korppoosta lauantaina niin pieniä haukia, että ne alkoivat ottaa päähän (kuva yllä). Sen sijaan veljenpoikani Markus Vehmanen viestitti viikonvaihteessa Kustavin maisemista, että he olivat sieltä saaneet useamman venekunnan kaveriporukassa ”metrihaukia ruuhkaksi asti”. Vanhan liiton miehenä aloin heti miettiä, mitä vonkaleet olivat mahtaneet painaa.

Selvää lienee, että metrihauki tarkoittaa vähintään yli viiden kilon painoa, ehkä kuudenkin. Niitä siis Kustavista oli tullut lukuisia. Vain suurin oli punnittu, paino yli yhdeksän kiloa. Yhteen veneeseen yli metrin haukia oli noussut kuulemma puolen tusinaa. Sen jälkeen venekunta oli siirtynyt kesken kalastusrupeaman saunaan todeten, että ”miksi panna parastaan, kun tässä porukassa vähempikin riittää.”

Veljenpoikani lähes itki tätä kertoessaan, vaikka on jo iso mies.

Kun olen koko ikäni punninnut haukeni, en ole sitä käytäntöä vaihtanut pituuden mittaamiseen, vaikka se viisaampaa olisikin. Tapani muuttaminen romuttaisi kalatilastoni vuosivertailut.

Kalan roikottaminen puntarissa ei ole kalalle hyväksi, koska sen sisuskaulut voivat kuulemma olla siinä hommassa kovilla. Varsinkaan keväisin emohaukien punnitseminen pystyasennossa ei ole suositeltavaa, koska silloin kalasta alkaa helposti valua mätiä ulos. Silloin hauen voi punnita vaaka-asennossa punnituspussissa, jollaisesta käy hätätapauksessa vaikka Ikean kassi. Itselleni on yleensä riittänyt minigrip-pussi.

Kaikkein paras tapa hauen irroittamiseen on tehdä se kalan ollessa vielä meressä. Punnitseminen ei silloin onnistu, mutta eipä näitä Pitkäsen Samin kanssa saamiamme haukia paljon kannattanut punnita. (Kuvat Jukka Vehmanen)

Haukien punnitseminen alkoi vaihtua pituuden mittaamiseen muun muassa kalakisojen käytäntöjen parannuttua. Kun kalastuskilpailut muuttuivat catch and relese -pohjalle, mittaaminen kävi välttämättömäksi, koska todisteeksi otettavissa ja tuomaristolle lähetettävissä valokuvissa on paljon vaikeampaa huijata mittanauhan päälle asetetun kalan pituudella kuin puntarissa näkyvällä painolla.

Muistan, kuinka Brändön kalakisojen huippuvuosina tuomaristo sai rannassa punnittavakseen toista tuhatta kiloa haukia. En minä niitä ihan kaikkia yksin saanut.

Järjestäjä, paikallinen lions club, myi hauet muistaakseni eteenpäin ja lahjoitti tulot paikalliseen meripelastustyöhön. Ehkä hyvä niin, mutta epäilen, että tuollainen määrä merestä poistettua haukea vaikutti paikallisen haukikannan runsauteen ainakin jonkin aikaa.

Itse en ole viime aikoina paljonkaan turvautunut punnitushommiin, koska polkupyörän pumpun kokoisia puikkareita ei ole mieltä punnita. Olen jättänyt kalat mittaamattakin, koska niin lyhkäisiä mittanauhoja ei ole olemassa. No, yksi poikkeava hauki eksyi viime viikonvaihteessa joukkoon, mutta sekin vahingossa taimenpaikalta.

Puikkareiden joukkoon mahtui tämä 6,4 kilon hauki, joka nousi kivikkorannasta melko kovasta tuulesta. Onneksi oli haavimies ja valokuvaaja mukana matkassa. (Kuva:Sami Pitkänen)
Syyskauden ensimmäisestä verkkosiiastamme löytyi mätiä. Vaimon saalista täydensi pari ahventa.
Gyltön suunnalla on nähtävissä havahduttava merkki ilmastonmuutoksesta: meren pinta on noussut siellä niin paljon, että tämän saaren mökki on vissiin jo jäänyt meren pinnan alle. Vain lipputanko on jäänyt näkyviin.

Viime viikonvaihde oli hauen kalastuksessa sikäli erikoinen ja paikallisesti vaihteva, että Korppoosta nousi etelänpuoleisista tuulista huolimatta harvakseltaan haukia ja pääasiassa taimenpaikoilta. Sen sijaan Jari Tammennon seurue sai Iniöstä kyllästymiseen asti haukia, mutta poikkeuksellisen pieniä niille vesille. Kurjen Villen voittokalakin painoi vain 3,8 kiloa.

Ja sitten oli tämä veljenpoikani porukka, joka sai sekä paljon että suuria kaloja Kustavista, josta muuten kalastusopas Liukkosen Vesan venekunta karkuutti jo runsas viikko sitten päivässä kolme taimenta.

Taimenkauden alkamisesta kertoo se, että Kinnusen Joni sai viikonvaihteessa Ahvenanmaalta puolessatoista päivässä rannalta heittelemällä peräti yhdeksän taimenta. Hommaa taisi helpottaa se, että kalat nousivat istukasparvista. Koko oli kuulemma sen mukaista eli melko pientä.

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Itse en nähnyt vilaustakaan istutetuista taimenista. Villiä taimenta en tietenkään edes yrittänyt.

Ps. Oli pakko lisätä tähän lopuksi ja jälkikäteen, että Janssonin Sauli oli tiistaina onnellinen mies elämänsä taimenkokemusten jälkeen. Hänellä oli kahden päivän aikana 10-11 tunnissa peräti 21 varmaa taimentapahtumaa. Ai missä? Noooh….

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ maailmanhistorian hoikin rikollinen on Al Kapone.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *