Kala-apajilla

Merellä liikkui kalastusvenepakolaisia

Lienevätkö menossa olevat hallitusneuvottelut vaikuttaneet siihen, että viime viikonvaihteessa monet olivat lähteneet mantereelta kalastusvenepakolaisiksi? Ehkä kuitenkin syynä oli helatorstai, joka ainakin toistaiseksi on vielä vapaapäivä. Jotenkin siitä vaikuttaa seuraavan Suomessa myös se, että perjantaikin on vapaapäivä. Kalastajilta näitä etuja ei voi ottaa pois, koska heille ne ovat on vapapäiviä eli täyttä työtä.
Kun lähiapajilla oli tungosta, päätimme Vennon Heikin kanssa suunnata lähellä Kihtiä sijaitseville samoille mestoille, joista edellisviikonloppuna saimme rutkasti taimenkokemuksia.
Kuinka ollakaan, se lähes takuuvarma paikka Houtskarin Hyppeisten lähellä ei pettänyt taaskaan. Heikiltä karkasi yksi taimen ja toinen seurasi perässä.
Koko päivän aikana teimme seitsemän taimenhavaintoa, joskaan yhtään kalaa emme saaneet  veneeseen asti. Kolme todennäköisesti alamittaista karkasi.

Pari taimenkarkuutusta kirvoitti kalamiehen heittämään ns. yksijalkaisten kalatanssin, joka on saaristossa nykyään kuuminta hottia. Ainakin meidän mielestä.
Olemme viime aikoina jättäneet tavalla tai toisella mereen niin monta taimenta, että meidät voisi hyvin palkita niiden suojelusta.
Mutta mitä vielä. Lohijokitiimi päätti hiljattain myöntää mitalin ja kunniakirjan maa- ja metsätalousministeriölle vaelluskalakantojen palauttamiseksi tehdystä työstä.  Ministeriöltä on valmistunut viime vuosina kalastrategia sekä lohi- ja meritaimenstrategia, jotka ovat osaltaan saattaneet vaikuttaa kunniakirjan ja mitalin saamiseen.
Mitali ja kunniakirja ovat kunnianosoituksia koko ministeriölle, mutta erityisesti ministeri Petteri Orpolle, joka on vaikuttanut aktiivisesti kalatalous- ja vaelluspolitiikkaan.
No, ehkä tuo palkinto meni ihan oikeaan kohteeseen.
Lauantailta kertynyt taimensaldomme oli joka tapauksessa rohkaiseva ja kielii siitä, ettei taimenkantojen tila ihan toivottaman heikko ole. Ei varsinkaan, kun paras taimensesonki alkaa olla ohi: meriveden lämpötila oli noussut jo yli yhdeksän asteen.
Silti myös siika jatkoi syöntiä: Viikonvaihteessa niitä kertyi kymmenen, kun naisväki oli lauantaina hyvänä apuna meidän kruisaillessamme aurinkoisella merellä.

Kyllä naisissa on eroa, vaikka he kaikki kauniilta näyttävätkin. Kalastajan muija ei käytä kynsilakkaa eikä varmaan pian Jutilan Karinakaan (oik.). (Kuva: Jukka Vehmanen)
Häpeämme oli itse asiassa suuri, sillä naiset nöyryyttivät meitä taas kunnolla, kun me jäimme kokonaan ilman saalista. Naisten lauantaina saama suurin kala oli yli kilon painanut siika. Se sai kunnian olla suurin piirtein ensimmäinen kala, jonka Jutilan Karina uskaltautui ottamaan käteensä. Tosin häntä hieman epäilytti se, kuinka lakatut kaupukilaiskynnet sopivat siihen touhuun valokuvassa.
Juuri siitä syystä me kalaäijät lakkaamme vain varpaankynnet. Tosin olemme sitä mieltä, että paras tapa ehostautua on ottaa hopeanhohtoiset suomut silmäluomille.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kalasta tykkäävä käärme halusi kyynsilakkaa.

  1. Taitaa olla alin kuva peilikuvana?
    Muuten mieluisa juttu luettavaksi.

  2. Kappas ja kiitos. Kuva ei ollut peilikuvana, mutta rouvat olin merkinnyt kuvatekstiin väärin. Korjasin, että Karina on siis oikealla eikä vasemmalla. Naiset saavat minut aina niin sekaisin.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *