Kala-apajilla

Loppuuko pyydystä ja vapauta -kalastus?

Jotenkin tutulta kuulostava juupas-eipäs -keskustelu pyydystä ja vapauta  -kalastuksesta näyttää taas ryöpsähtäneen käyntiin järjestötasolla asti. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto vaatii, että kyseinen kalastustapa on yksiselitteisesti kiellettävä uudistettavassa eläinsuojelulaissa.
Suomen Haukiseuran puheenjohtaja Niko Satto puolestaan sanoo, että pyydystä ja vapauta -kalastuksen täydellinen kieltäminen olisi kalakantojen tuho.
Niin tai näin, mielenkiintoista on se, miten tässä onnistutaan yhdistämään eläinsuojelulain uudistus ja kalastuslain uudistus. Kun lakeja valmistelevat eri ministeriöt, vaarana on, että lainsäädäntö jää ristiriitaiseksi. Ovatko ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö edes keskustelleet asiasta?
No, nythän ympäristöministeri ja maa- ja metsätalousministeri ovat samasta puolueesta, joten pulmia tuskin syntyy? Pian näitä asioita voidaan hoitaa jopa  yhdessä ja samassa ministeriössä.
Mutta siitä ristiriiidasta: Jos eläinsuojelulaissa määrätään, että pyydystä ja vapauta – kalastus kielletään ja toisaalta kalastuslainsäädännössä määrätään vapauttamaan esimerkiksi luonnonkantaa olevat taimenet, mutta sallitaan istutettujen nostaminen, kumman lain mukaan pitää toimia?
Tilanne on jo nykyisellään ongelmallinen, koska voimassa olevan eläinsuojelulain mukaan tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimelle on kiellettyä.
Kalastuslain uudistuksen keskeinen tavoite on ajan hengen mukaisesti kestävä kalastus. Jos kaloja ei voi eläinsuojelulain perusteella vapauttaa, kuinka kestävää se on?
Toisaalta vaihtoehtona on ottaa ylös vain se kalamäärä, jonka jaksaa syödä. Se taas panee miettimään, miten esimerkiksi kalastusmatkailun käy. Mitä tekee viikon kalastusmatkan tilannut seurue, joka on saanut jo ensimmäisen parin tunnin aikana ylös  sen verran kalaa kuin jaksaa syödä?
Haukiseuran Niko Satto muistuttaa, että Suomessa on noin 1,7 miljoonaa kalastuksen harrastajaa (lähde: RKTL), joten kyseessä on merkittävä vapaa-ajanviettotapa.  Haukiseura katsoo, että  tämän kokoisella harrastajamäärällä kalakannat eivät kestäisi sitä, että kalojen vapauttaminen kiellettäisiin ja siis kaikki saadut kalat nostettaisiin kuiville.
Eläinsuojelijoiden mukaan pyydystä- ja vapauta kalastustapa aiheuttaa kaloille tarpeetonta kipua, stressiä ja tuskaa. SEY:n tietojen mukaan osa kaloista vaurioituu niin pahoin, että kuolee pian vapauttamisen jälkeen.
SEY:n mukaan eläinten hyvinvointitutkijat ovat lähes yksimielisiä siitä, että kala tuntee kipua. Hyvinvointitutkimuksessa vallitsevan käsityksen mukaan kala tuntee kipua myös suussaan, johon ongenkoukku porautuu.
– Kala ei kykene ilmaisemaan kipuaan ihmiselle ymmärrettävällä tavalla, sillä siltä esimerkiksi puuttuvat äänihuulet ja ihmiselle helposti tulkittavat ilmeet, sanoo SEYn toiminnanjohtaja, eläinlääketieteen lisensiaatti Kati Pulli.
Tätä pohtiessani mieltäni vaivaa se, miten hauki  voi syödä ravinnokseen ahventa, jonka  puolustautumistilanteessa pystyssä olevien selkäevien piikkien luulisi sattuvan yhtä paljon kuin uistinten koukkujen.
Toisaalta juohan ihminenkin väkijuomia ja syö maksalaatikkoa, vaikka ne maistuvat pahalta kuin Mats Sundinin kakka.
Siitä, kuinka moni hauki kuolee vapautuksen jälkeen, on olemassa ristiriitaisia tutkimustuloksia. Voiko sitä sitten pitää puolueettomana tutkimuksena, mutta Suomen Haukiseuran jäsenen, iktyonomi Teemu Kosken tekemän tutkimuksen mukaan vapautettavien kalojen kuolleisuus on erittäin pieni.
SEY lienee  oikeassa siinä, että koukku suussa ja nostaminen vedestä veneeseen nostopihdeillä vahingoittavat kalaa – ainakin jossain määrin. Kalan suuhun ja kiduksiin voi tulla repeytymiä, kala ruhjoutua ja sille elintärkeät nahka ja kylkiviiva vahingoittua. Usein pitkäksikin venyvä ”väsytystaistelu” aiheuttaa kalalle kohtuutonta stressiä ja kipua. Veden yläpuolella pitely taas aiheuttaa kalalle tukehtumisen tunteen.
”Usein kala vaurioituukin niin pahasti, ettei sitä tule päästää takaisin veteen, vaan se pitää välittömästi lopettaa”, sanoo SEY, jonka mukaan käytännössä vakavasti vaurioituneita kaloja kuitenkin vapautetaan usein. Se väite pitänee paikkansa.
SEY paheksuu sitä, että Pyydystä- ja vapauta -kalastusmuodon suosio kasvaa. Väittäisin, että samaan aikaan kasvaa myös eettinen tietoisuus siitä, miten kalaa olisi hyvä käsitellä.
Kalastus oli huomattavasti brutaalimpaa touhua vielä  20 vuotta sitten. Siinä mielessä tämä keskustelu on tarpeellista ja  sitä tulee jatkuvasti käydä, koska kalakantojen tila on eittämättä heikkenemään päin. Siksi on hyvä pohtia, miten kalastusta voidaan harrastaa kestävästi.
– Pyydystä ja päästä -kalastus ei ole eettinen eikä järkevä ratkaisu kalakantojen suojeluun, vaan kalakantoja voidaan tukea kalastuksen rajoittamisella ja tietyissä tapauksissa kalojen istutuksilla, sanoo SEY:n  Kati Pulli.
Suomen haukiseuran Niko Satto sanoo, että jos pyydystä ja vapauta -kalastus  kielletään, kokonaisvahinko kalakannoille olisi suuri.
-Suuret yksilöt ovat geneettisesti tärkeitä suvunjatkajia ja sen lisäksi ne syövät runsaasti vähempiarvoista kalaa, mikä puolestaan rajoittaa vesistön rehevöitymistä. Nyt monet aktiivikalastajat harrastavat valikoivaa kalastusta, ja laskevat erityisesti suuret ja hyvänkuntoiset yksilöt takaisin turvatakseen kalakantojen tulevaisuuden, Satto sanoo.
Satto muistuttaa, että vapaa-ajankalastuksella on suuren harrastajamääränsä ansiosta monenlaisia myönteisiä taloudellisia vaikutuksia. Vapaa-ajankalastus elättää useita matkailu- ja opaspalveluyrityksiä sekä kalastusvälineiden ja venetarvikkeiden tukku- ja vähittäismyyntiyrityksiä.
Itse harrastan pyydystä ja vapauta -kalastusta, mutta myönnän, että omatunto soimaa välillä. Minulle oikeastaan ainoa vaihtoehto on lopettaa kalastaminen, koska muuten joutuisin syömään pelkästään haukia nelisensataa vuodessa. Miten käyttäisin kalastuksesta jäävän ajan ja rahan?  Hyppäisinkö lentokoneisiin ja lähtisinkö katsomaan maailmaa? Niin tai näin, kaikki menee helvettiä päin.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ helikopterin sikaseksikäs nelikymppinen naislentäjä on Superpuuma.

  1. Molemmat lait kylläkin valmistellaan maa- ja metsätalousministeriössä, eri osastoilla tosin.

  2. No niin. Näin voi käydä, kun pitää asioita itsestäänselvyyksinä. Olisin kuvitellut ilman muuta, että eläinsuojeluasiat päätetään ympäristöministeriössä. Aika jännää, että ne ovat MMM:n asioita. Aina mielenkiintoisempaa nähdä, miten nämä asiat sovitetaan yhteen. Paitsi, että eihän kukaan ole sanonut, että pyydystä ja vapauta -kalastuksen kielto edes olisi päätymässä mihinkään lakiin.

  3. Vai onko? Tätäkään en ole tarkistanut, kun en ole työpaikalla, vaan olen kirjoittanut nämä sairaslomalla.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *