Kala-apajilla

Näiden siikojen lisäksi tuli vielä yksi, jonka sain päivän kalastusta lopettaessani ja onkea ylos nostaessani. Siika oli jäänyt koukkuun niin, etten sitä ollut huomannut. (Kuvat:jukka Vehmanen)

Kylmä pulahdus ja vähän politiikkaa

Edellisviikonloppuna kävin saunasta uimassa keskellä myrskyä, mutta se ei ollut ollenkaan niin ikävä kokemus, kuin se, kun pulahdin mereen viime viikonloppuna vaatteet päällä.

Talvi yritti viime viikolla tehdä tuloaan niin, että mökkimme venerantaan oli muodostunut jäätä parinkymmenen metrin matkalle ulos rannasta. Palo siikaongelle oli kuitenkin sen verran kova, että ajattelin rikkoa jäähän veneelle riittävän väylän.

Pulma oli siinä, että pienempi kalaveneemme oli jäätynyt rantaan telineisiinsä kiinni enkä saanut sitä siitä yksin liikkeelle. Pyysin avioliittoni vahvempaa osapuolta eli vaimoani apuun. Kahlasin saappaat jalassa veneen takapäähän, ja aloimme rytkyttää venettä oikein kunnolla.

Irtosihan se. Tuli päälle ja ja vei minut mennessään uppeluksiin rantaveteen.

Ei siinä kastumista kummemmin käynyt. Puhelin kastui myös, mutta onneksi se oli mallia, joka näköjään sen kesti.

Vesi oli kuulkaa kylmää, kun se kastuneiden vaatteiden kautta oikein kunnolla ihoa vasten painautui ja jäi muhimaan saappaisiin.

Kun edellisviikonloppuna kahlasin vähän samoissa hommissa rantavedessä pelastautumispuku päällä, ero oli valtava. Ei paljon naurattaisi, jos putoaisin syvemmissä vesissä mereen tähän aikaa vuodesta tavalliset vaatteet päällä. Mielummin menisin mereen vaikka ilman vaatteita, mitä siis sitäkin tuli tehtyä sekä edellisviikonloppuna että viime lauantaina.

Korppoossa oli jo jonkin verran jäätä lahdissa ja salmissa. Minäkään en päässyt rannasta veneellä vesille airolla jäätä rikki hakaten, vaan tarvitsin siihen järeämmän parrun. Sunnuntaina ehtoopäivällä jäät olivat jo rannastamme taas häipyneet.

Merivesi oli edelleen niin ylhäällä, että vapatuppi piti asentaa meren puolelle, kun vesi ulottui rantaleppiin asti. Aika vaikea oli löytää puskista sellaista läpeä, josta olisi saanut heittäessä tehtyä vavan taaksevedon niin, ettei koukku jäänyt oksiin. Kalamiehen elämä on täynnä helvetillisiä ongelmia.

Nyt näyttää vahvasti siltä, että siikaonkisesonki alkaa kunnolla paljon aikaisemmin kuin joskus on totuttu.

Lauantaina oli kevättä ilmassa, mikä sai minut onkimaan peräti kuusi tuntia. Jumituin aluksi aiemmin hyväksi havaittuun apajaan, joka kylläkin alkoi jo viime vuonna osoittaa hiipumisen merkkejä. Nytkään en saanut siitä neljässä tunnissa kuin yhden pienen siian. Vaihdoin paikkaa pariksi viime tunniksi ja tuloskin parani: sain sieltä neljä siikaa.

Siianonginta alkaa muuten politisoitua. Kaksi siikaonkijaa, joista toinen on keskutalainen, naljailivat tähän tapaan:

Keskustalainen: Avasin siikakauteni viime viikolla keskiviikkona ja torstaina. Sain 12 siikaa, tosin keskikoko oli pienehköä.

Toinen kalamies: Vaihda puoluetta, niin saalis kasvaa. Siikamääräsihän vastasi kannattajakuntanne kokoa.

Keskustalainen: Voisi olla viisasta, koska 10 siikaa tuli vavasta, joka oli vasemmassa reunassa. Mutta niinhän se on aina. Vasen reuna jakaa jotain, mitä toinen on istuttanut…

Toinen kalamies: Saaliskirjanpidossasi on virhe. Oikea laitahan ei anna koskaan yhtään mitään.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ iltapäivälehden toimittaja epäonnistui pahasti savannieläimen synnytyksestä kertoneessa kohujutussa: syntyi antilööppi.

3 kommenttia

  1. Täytyy kyllä kehua teidän blogikirjoituksia.Hauskoja ja viihdyttäviä tarinoita kalaretkiltä.
    Tällaiset hieman laiskemmatkin kalasesonkeja odottavat onkimiehet sekä naiset saavat kullan arvoista ajankohtaista tietoa siitä ,että milloin mahdollisesti sitä omaa pehvaa kannattaa sohvalta irroitella ja suunnata kohti rantoja vehkeet tanassa.
    Kiitos siis Jukka ja kireitä kaudelle 2020 !

    1. Kiitos mukavasta blogista. Voisiko saada meritaimenen osalta päivitettyä tilannetta kotouttamisen hyväksi tehdystä työstä Turussa?

      1. Kiitoksia palauteesta molemmille. Täytyy katsoa, löytyykö jostain jotain kättä pidempää meritaimenen kotouttamisen hyväksi tehdystä työstä Turussa. Olen ollut vähän siinä käsityksessä, ettei ihan Turun seudulla ole viime aikoina kovin paljon tehty sopivien kohteiden puuttumisen takia. Virtavesien kunnostustoimia on kohdistettu lähinnä Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöön, mutta sehän ei ole Turkua. Katsotaan, mutten lupaa mitään.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *