Kala-apajilla

Kauden ensimmäinen haukeni painoi parisen kiloa. Pyrstössä sillä oli sarkomatoosi. Kuvat: Jukka Vehmanen)

Lihavoittaako korona kalat?

Voiko olla niin, että koronavirus vaikuttaa myös kalojen elämään? Nyt kun kaikki liikuntapaikat ovat kiinni, hauetkin näyttävät läskistyneen, kuten alla oleva kuva potrasta tytöstä osoittaa.

Läskihauki painoi neljä kiloa. Tässä olisi personal trainerille töitä.

Taitavat kalatkin nyt vain makoilla rakkolevien tyvessä juoden kaljaa ja katsellen telkkaria.

Miten mahtaa käydä kevätkudun, kun haukijengi ei voi porukalla kokoontua mataliin lahtiin perinteisiin orgioihinsa? Mitä tekevät vaelluskalat, kun nyt ei saa matkailla?

Korona vaikuttaa ihan oikeastikin kalastukseen. Kustavin kalastusopas Vesa Liukkonen kertoo, että kalaoppaiden kilta on päättänyt suositella kaikkien opasretkien peruuttamista tältä keväältä. Syy on ilmeinen: veneessä on mahdotonta pitää turvaetäisyyksiä. Moni kalaseurue on kuulemma perunut reissunsa itse.

Korkeintaan kirkkoveneestä voisi pari ihmistä kalastaa.

Sunnuntaina sain polkaistua haukisesongin käyntiin, vaikka olen jo kokemuksesta oppinnut, että varhain keväällä haukea on hyvin vaikea löytää. Nyt onnistuin kuitenkin pari haukea nappaamaan.

Taimentoiveenikin ovat jotenkin heräämässä henkiin, sillä tänä keväänä olen karkuuttanut jo kaksi nättiä taimenta. Toisen uskallan arvioida noin nelikiloiseksi. Ehdin mittailla hopeakylkeä silmämääräisesti, sillä se hyppäsi ilmaan peräti kuudesti ennen kuin jätti minut nuolemaan näppejäni.

Ei harmittanut hirveästi, koska nykyään osaan jo arvoistaa itseäni parempia. Valokuva olisi tietty ollut kiva saada.

Voimakaan taimenvonkaleen saaminen veneeseen asti on muuten erittäin hankalaa silloin, kun kalamies on veneessään yksin.

Nytkin tuuli painoi väsytysvaiheessa venettä kohti kivikkoa, ja siksi venettä piti säätää ruorilla ja kaasukahvalla tämän tästä. Se oli hankalaa, kun toisella puolella oli toinen kivikko. Ota siinä sitten haavi toiseen käteen, kun käsiä pitäisi riittää vielä kelan kampeen ja vapaan.

Teki mieli olla mustekala lonkeroineen.

Kun en itse saa taimenia ylös asti, pakko käyttää hyvien ystävieni kuvia niistä. Pasi Keskitalo sai lauantaina 64-senttisen taimenen, joka pääsi heti mittauksen ja kuvauksen jälkeen jatkamaan elämäänsä meressä. (Kuva Kimmo Haanpää)

Toisen mittataimenen pystyin pitämään pinnan alla, mikä on eduksi, koska taimen karkaa helposti hypystä. Tämä karkasi suhteellisen pitkän väsyttelyn jälkeen, vaikkei se päässytkään havittelemaan korkeushypyn maailmanennätystä.

Hieno kokemus tämä jälkimmäinenkin. Näin taimenen pyörivän kivikon kupeessa jo ennen kuin ehdin heittää viehettäni mereen. Se ei nähnyt minua, koska olen naamioitunut kasvattamalla etätyöparran.

Kun sitten vieheeni heitin, heitin paljon kalan taakse ja uitin uistimen kalan kohdalle. Silloin nappasi. Mutta ei jäänyt kunnolla kiinni. Yritin muutaman heiton uudelleen, mutta taimenesta ei näkynyt merkkiäkään.

Noudatin omaa oppiani ja rauhoitin ottipaikan vartiksi. Palattuani siihen takaisin ja vaihdettuani vieheen värin keltaisesta karmiininpunaiseksi, taimen tarrasi kunnolla kiinni.

No, kunnolla ja kunnolla.

Se on pienestä kiinni. Vaikka alla oleva verenpunainen viehe on erinomainen taimenviehe, yllä oleva oleva karmiinipunainen (meniköhän oikein?) on vielä parempi siitä huolimatta, että vieheestä on alkuperäinen , aavistuksen violettiiinkin taittuva väri jo hieman hiipunut.

Vaimoni oli otettu, kun kerroin, että taimen otti taas siihen uistimeen, jonka hän on joskus itselleen ostanut. Olen huomannut ennenkin, että se pelittää, silloin kun muut eivät. Valitettavasti en ole samanlaista viehettä sillä värityksellä löytänyt enää mistään.

Jos sellainen viehe olisi minun, arvatkaa antaisinko kenenkään käyttää sitä. Minäkin käytin vaimon uistinta salaa.

Alkuviikon lumimyräkkä muutti saariston maisemat kertaheitolla.
Korona vaikuttaa saaristossa niinkin, ettei siellä saa enää pissiä. Minna Laihon käsialaa oleva kieltotaulu löytyy Retaisten lauttarannasta.

Kuten ennakoin, tulihan se takatalvi sieltä, muttei onneksi jäiden kanssa. Arvatkaa harmittaako, kun vaimo lupasi tehdä hetimmiten lumityöt, muttei ole tehnyt vieläkään. Tätä menoahan lumet ehtivät sulaa itsestään pois. On se niin väärin.

Parhaana siikapäivänä kalojen koko oli aika vaihteleva. Vaimo oli kuitenkin tyytyväinen, kun siikoja piisasi naapuriimökin velipojan perheellekin annettavaksi.

Sään kylmeneminen tuntui vaikuttavan niin, että siiat panivat iltaongelle ennätettyäni suunsa kiinni.

Vielä päivää ennen lumimyräkkää ehdin saamaan kahdeksan siikaa, joskin käytin niiden kalastamiseen kuusi tuntia.

Säät eivät muutenkaan suosi kalastamista, sillä saaristossa tuulee nykyään melkein koko ajan yli kymmenen metriä sekunnissa. Eihän se kalastamista vielä estä, mutta ei siitä silloin niin hirveästi nautikaan.

Jos olisin mauton, melkein toivoisin, että korona jatkuisi, koska se vaikuttaa hillitsevän ilmastonmuutosta.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ muslimi alkoi nälissään jauhaa purkhaa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *