Kala-apajilla

Katoavaista on kalamiehen maine

Viime viikonvaihteessa tuli paikka paikoin mieleen, ettei kalastus ole ihan aina maailman mukavinta hommaa. Lauantaina 14 metrin sekuntinopeudella puhaltanut tuuli sai aikaan sen, että  kaikille taimenpaikoille ei ollut asiaa ja niissäkin, joihin pääsi  oli vaikeuksia pidellä venettä edes hetken niin, että kuskina pääsin itse kiskaisemaan jonkun heiton rauhassa.
Ruoriin kiinnitettävä urakkanuppi on aivan ehdoton peli varsinkin silloin, kun apajalla tuulee kovaa. Kun venettä pitää pakilla paikoillaan perä kohti tuulta, urakkanuppi helpottaa hommaa kummasti, varsinkin silloin, kun iso aalto uhkaa pukata perästä sisään. Kulmaa on tuolloin hyvä saada muutettua nopeasti. Urakkanuppi helpottaa nopeiden kääntöjen tekemistä yhdellä kädellä silloinkin, kun tuuli painaa venettä uhkaavan nopeasti kohti rantakiviä.

Kun lauantaina jouduimme Viskarin Timon (yläkuvassa) kanssa kalastamaan tuulen takia myös suojaisissa salmissa ja lahdissa haukea, lohtua toi toki se, että saimme niitä toistakymmentä, joskaan joukkoon ei mahtunut taaskaan yhtään yli kolmekiloista. Alakuvassa Timo pitelee tyypillistä saaliskalaa.

Urakkanupista tuli mieleen muutkin kalastusta helpottavat apuvälineet, joista tärkeimpiä lienevät koukun irrotusta kalan suusta helpottavat vempaimet. Niistä alla leuanlevittäjät ja pitkä metallitikku, jolla koukun saa törkättyä kiduksista pois, silloin kun kala on syönyt vieheen niin syvälle, ettei peräkoukkuun ylety edes koukkupihdeillä eli hook outeilla. Vieheen syvälle syönyttä kalaa pystyykin harvoin vapauttamaan mereen ilman kuolettavia vaurioita, jos näitä apuvälineitä ei ole käytössä.

Parhain hankintani viime aikoina on ollut hook outit, jotka on liitetty vyölle pantavaan koteloon sellaisella vieterimuovinarulla – vai mikä sen oikea nimi nyt onkaan. Minulle on nimittäin sattunut parikin kertaa sellainen koordinaatiovirhe, että olen vapauttanut mereen epähuomiossa pihdit hauen sijasta. Aika hölmistynyt olo siitä on seurannut.
Uuden pihtiratkaisuni ansiosta moinen töpeksintä ei ole vieterin vuoksi mahdollista. Hyvä puoli niissä on sekin, että aina tietää, missä pihdit ovat, kun ne roikkuvat lanteella olevassa kotelossa.
En ole muuten ainoa, joille noita koordinaatiomokia on sattunut. Kerran Impilän Matti lainasi Salterin vaakaani ja heitti sen vahingossa mereen punnitsemansa hauen sijasta.
Häntä nauratti kovasti, minua ei niinkään. Pääsinpä tässä nyt kostamaan kertomalla miehen mohnoilusta julkisesti, missä on vain se huono puoli, että pilkka osui myös omaan nilkkaan.
Viikko sitten pääsin blogissani kehuskelemaan sillä, että ennustin oikein kelien perusteella syksyn ensimmäisen taimeneni saanniin. Samanlaisen veikkauksen lausuin ääneen myös viime sunnuntaina, jolloin lounaistuuli moinasi aamupäivällä vähäksi aikaa alle kymmenen metrin sekunnissa. Silloin pääsimme tahkomaan mukavasti haluamani taimenpaikat.
Havaintoakaan emme kuitenkaan saaneet, mikä osoitti taas sen, etten minä mistään mitään tiedä. Mutta kun paljon veikkailee, joku ennustus voi aina osua oikeaan. Yleensä kuulijat muistavat vain oikeaan osuneet veikkaukset – kiitos siitä – ja sekös kalamiehen mainetta kasvattaa. Kokeilkaa vaikka.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ lohen syönyt ruotsalaiskalastaja huomasi sillä olevan laxatiivisiä vaikutuksia.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *