Kala-apajilla

Käsialan merkityksestä

Pohdimme Pitkäsen Samin kanssa lauantaina kalastaessamme käsialaa, siis jerkkien uittamisen filosofiaa. Kuten vähänkin jerkillä kalastaneet tietävät, suuri osa jerkeistä ei tee itse huomattavaa uintiliikettä, vaan sitä pitää avittaa nykimällä, pysäyttämällä tai kelaustahtia vaihtamalla – käsialalla.
Sami tuntee Suomen hauenkalastajien eliittiä ja valokuvaa Kalastus-lehteen, joten miehen puheita oli syytä kuunnella. Tiesin, että vesien kylmetessä hidas kelaus on tärkeää, mutta Samin mukaan silloin korostuu erityisesti se, että kelaus pitää pysäyttää välillä paljon pidemmäksi ajaksi kuin moni ajattelee.
Kalastimme Pitkäsen Samin kanssa lauantaina viitisen tuntia. Syönti oli kohtuullinen. (Kuvat Jukka Vehmanen)

Samin vaisuhko ilme kertoo paljon. Kun tämä hauki oli päivän suurin, koossa ei ollut paljon tuulettelemisen aihetta.
Pohdin hiljaa ääneen, tulisiko minustakin hyvä kalastaja, jos alkaisin tehdä kalastaessani kaiken niin kuin kuuluu. Näin vanhemmiten en juurikaan jaksa pysäytellä tai tehdä kelausrytmin vaihdoksia. Olen myös pannut merkille, että samassa veneessä olevat käsialajerkkaat eivät ole saaneet olennaisesti minua parempia saalismääriä. Siksi kalastan syksyisin pääasiassa Westinin jerkeillä, jotka tekevät itse uintiliikkeensä tavallisten vaappujen tapaan.
Muodissa olevia isoja kumilötköjä en jaksa käyttää ollenkaan siksi, että näin hintelältä ja vanhalta mieheltä irtoaisi heitossa käsi olkapäästä vieheen painon takia. Heitä siinä sitten sen jälkeen. Elämä on kyllin raskasta ilman lötköjäkin.

Varsinkin tämän värisistä Westinin jerkistä rapisevat maalit aika äkkiä. Aurinkoisella kelillä viehe pelittää kuitenkin hyvin, ilmeisesti siksi, että pienillä nykäisyillä se välkehtii. Tätä viehettä käyttäessäni siirryn poikkeuksellisesti käsialan käyttöön.
Käytän Westineitä jopa siitä huolimatta, että niiden maalaukset rapisevat luvattoman äkkiä monista malleista. Pakissa pitää siksi aina olla joka retkellä vähintään pari samaa luotto-Westiniä, ainakin värit punamusta, papukaija ja kultaoranssi.
Sami sen sijaan on Buster Jerkin käyttäjä. Busterit vaativat tunnetusti enemmän käsialaa eli uittoliike pitää tehdä virvelin avulla.

Busterin jerkit upposivat hauen kitaan hieman tehokkaammin kuin Westinin jerkit.
Lauantai osoitti, että molemmat uittotavat ja vieheet toimivat. Saimme aivan loppumetreille asti lähes tasatahtiin haukia. Lopulta Samin saldo oli kuitenkin 14 haukea ja minun 12.
Syönti oli siis kohtuullinen, kun ottaa huomioon, että tuuli oli idän puolelta. Meriveden lämpötila oli Korppoossa laskenut 13,5 asteeseen, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että hauen hyökkäykset jäivät selvästi useammin puolitiehen kuin viikkoa aiemmin Iniössä.
Sunnuntaina tuuli kääntyi länteen, mutta sama ilmiö toistui. Koin jopa viiden eri hauen peräkkäisen tärppiputken niin, että kaloista ei yksikään jäänyt koukkuun.
No, sehän tiedetään, että aika usein loppusyksyn lähestyessä ja vesien kylmetessä kalojen vetreys ja tarttuvuus vähenee. Siksi saattaa olla, että testaan vielä sittenkin sitä Samin suosittelemaa korostetun pitkien pysäytysten  taktiikkaa kunhan syksy oikein kunnolla alkaa, vieläpä Busterin jerkeillä.

Naisväki kisailee näin syksyisin whatsup-viestien perusteella sienestyksessä. Vaimoni pärjäsi viikonvaihteessa taas kivasti. Tänä syksynä monet sienilajit ovat olleet poimittavissa samanaikaisesti.

Vaimoni kyypelko alkaa näköjään hellittää.  Hän päästi lieron näin lähelle alareunassa näkyvää saapastaan. Vai olisiko ollut niin, että  vaimo olisi pannut pelkän saappaan kyyn ihmeteltäväksi ja ottanut kuvan puusta? (Kuva: Kristiina Jurvainen)
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ ilotyttö pääsi logistiikkayritys Schenkerille töihin, koska pystyi käsittelemään päivän aikana ennätysmäärän kolleja.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *