Kala-apajilla

Kande mennä kalaan

Laulun sanoin: kande mennä kalaan skitareita jallittaan. Taas on nimittäin tullut se aika vuodesta, jolloin saa varmasti kalaa jopa merestä. Se tuli taas todettua lauantaina, jolloin lähdin pitkästä aikaa vähän pidemmälle, viiden tunnin, hauenpyyntiretkelle Korppoon lähivesille.
Tosin minua laiskotti vuorotteluvapaan jälkeen edelleen niin, etten päässyt liikkeelle kuin hieman ennen puoltapäivää. Ja kuten tunnettua, päivällä syönti ei yleensä ole parhaimmaillaan. Mies oli kuitenkin iskussa.
Pidemmälle rupeamalle minut houkutti se, että monena vuotena aiemminkin hauki on ollut hulppealla syönnillä juuri elokuun puolenvälin ja syyskuun puolenvälin jaksolla. Kaiken lisäksi sääkin oli kohdallaan, kun tuuli puhalsi etelästä ja puolikaljuni päällä oli puolipilvistä. Sekin oli varmasti eduksi, että seuraavaksi päiväksi oli luvassa matalapainetta sateineen.

Haukilaskuri oli taas tarpeen. Käytän tähän aikaa vuodesta yleensä lusikkavieheitä, koska isoja haukia ei juuri ole odotettavissa ja pienempien irrottelu on yhdestä kolmihaarakoukusta vähemmän vahingollista kaloille ja helpompaa kuin irrottaminen vaappujen useista koukuista. Krokkareihin käyvät myös ahvenet. (Kuvat:Jukka Vehmanen)

Tähän aikaan vuodesta hauet ovat pirteitä väsytettäviä.
Retki tuotti 31 haukea, joista parikymmentä ensimmäistä olivat 1,5-2,5 kilon haitarissa. Myöhemmin iltapäivällä ne olivat hanurista: koko jäi pääsääntöisesti alle kilon.
Isoa ahventa pukkasi sitäkin enemmän. Vaimo viritti samana päivänä kaksi verkkoa, joista toinen oli aivan pullollaan raitapaitoja. Kaikkiaan ahvenia oli 32. Oli siinä taas perkaamista ja sukulaisille sekä tuttaville jaettavaa.

Merivesi on vielä niin lämmintä, Korppoossa 18 astetta, että ahvenet kuolevat nopeasti verkoissa. Näistäkin kuuden tunnin verkotuksella nousseista ahvenista melkein puolet oli kuolleita, mutta syöntikelpoisia toki. Verkkoja ei välttämättä kannatakaan nyt liottaa ainakaan yön yli. Kalaa tuntuu tulevan erinomaisesti lyhyessäkin ajassa.
Jos olisin vitsikäs, sanoisin, että nopeastipa ne ahvenenkannat paranevat hylkeenmetsästyksen ansiosta. Suomen riistakeskus nimittäin tiedotti juuri, että heinäkuun lopussa päättyneen metsästyskauden 2018-2019 saalismäärät nousivat  edelliseen metsästysvuoteen verrattuna.
Harmaahylkeen eli hallin saalis oli yhteensä 285 yksilöä, joista 60 saatiin Perämeren-Merenkurkun, 96 Lounais-Suomen ja 129 Suomenlahden kannanhoitoalueelta. Pyyntikauden 2017-2018 hallisaalis oli vastaavasti 215 yksilöä.
No, 1050 hallin metsästyskiintiöstä jäätiin taas roppakaupalla. Lounais-Suomen kiintiö oli 273 yksilöä.

Ei se mitään, niin on jääty Korppoossa sienitavoitteistakin. Vaimo ei löytänyt taaskaan kuin kourallisen kantarelleja eikä yhtään herkkutattia. Sen sijaan hirvikärpäsiä sitäkin enemmän. Kaiken kukkuraksi hän oli onnistunut iskemään mustikanpoiminnassa kätensä varsinaiseen punkkien keskittymään. Niitä nypimme hänestä pois toistakymmentä. Onneksi ne olivat nymfejä, muuten rouvasta ei olisi punkkien imuttelun jälkeen jäänyt mitään jäljelle.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ hintelä sotilas pääsi edustamaan lentonäytökseen ilmanvoimia.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *