Kala-apajilla

Joulupukki mukana kalakisassa

Pyhämiesten päivä näyttää olevan ajankohta, jolloin liikkeellä on aina julmettu joukko kalamiehiä. Viime viikonvaihteessa samoilla kalavesillä kanssamme kalasti kolme muutakin  tuttua kalaporukkaa, tosin eri retkillä.
Nuorin tuttu kalamies, Kurjen Elmeri taitaa olla jo niin kokenut haukien väsyttäjä, että lähti isänsä Villen ja Suomisen Ollin kanssa hakemaan haastetta vähän eksoottisemmasta kalastuksesta, tuulastuksesta Kustavin Lehmäkurkun maisemiin Kiparluotoon.
Eikä turhaan lähtenytkään: Elmeri saalisti heti  kolme komeaa säynävää, joista yksi hänellä on kädessä kuvassa (alla). Kalatrion olisi voinut ristiä vaikkapa Saukin pikku oraviksi, jos muistatte Elmerin, Simeonin ja Nestorin.
Arvatkaapa muuten, mitkä ovat Kurjen Villen veljien nimet: Nosto Kurki ja Älä Kurki tietenkin.

Kalakauppojen taivaaseen siirtyneestä Turun Pyyntivälineestä tuttu Tapio Nylund  isännöi neljän venekunnan pyhäinpäivän reissua Iniön mökillään. Saalis jäi tällä kertaa hyvin vaisuksi heidän aikaisempiin reissuihinsa verrattuna. Yhtään mittataimenta ei noussut, mutta Salmelan Pessi oli liikkuttavan lähellä: Pessin alakuvassa kannattelemalla hopeakyljellä oli mittaa 59 senttiä.

Tammennon Jarin, Haanpään Kimmon ja Savolaisen Ilkan venekuntaan törmäsimme Iniön Björklund Båtslipin ja Norrbyn välissä (kuva alla) yrittämästä hämmästykseksemme taimenta kaislikoista, joista en kuuna päivänä yrittäisi muuta kuin haukea, tai jos koittaisin, olisin aika sekaisin, jota olenkin.

No, Tammennon porukat osaavat aina yllättää monella muullakin tapaa. Siitä veneestä ei nauru loppunut tämänkään kylkikohtaamisen aikana.

Tavoilleen uskollisena ”Tattinen” (Kuva alla) oli  liikkeellä taas talvikalastusjalkineillaan, eli reiskoilla, joita mies pitää sinnikkäästi merellä, vaikka  ilman lämpötila painuisi pakkasen puolelle. Tattisen mukaan pitkiä kalsareitakin on turha laittaa syksyn kalareissuille jalkaan, jos mukana on riittävästi miestä väkevämpää.

Hyvin hän on reiskoillaan pärjännyt, eikä ihme, sillä Tattisen reiskat ovat erityisvalmisteiset :niissä väitetään olevan erikoisvahvat nilkkatuet veneessä pystyssä pysymisen helpottamiseksi.

Kaikille myöhäissyksyjen kalareissuja tekeville hyvänä uutisena kerrottakoon, että Björklund Båtslipillä on nykyään bensa-automaatti, vaikka melkein ainahan veneilijä on Åkelta bensaa saanut ,oli sitten kesä tai talvi. Automaatti löytyy nykyään myös naapurista Norrbystä, jossa tosin tarvittaneen ymmärtääkseni seteleitä maksamiseen. Itse tankkasimme Keskitalon Pasin Scoutin Båtslipillä (alla).

Oma retkemme suuntautui perjantaina ensin Taivassalon  Helsinginrannasta kohti Kustavin Lehmänkurkkua ja sieltä ulos Vasikkaluodonaukolle. Laskimme, että sieltä voisimme löytää luodetuulen vuoksi taimenta. Väärin luulimme. Koko päivänä emme saaneet ainuttakaan varmaa havaintoa hopeakyljistä. Mutta kalakeli oli hieno.

Lauantaina tuuli kääntyi kaakkoon ja niinpä veneen kokka suunnattiin kohti Iniön aukkoa.  Erään tutun taimensaaren reunassa Lehtovaaran Teppo alkoi muina miehinä  vihellellä.  Pasin kanssa ihmettelimme aikamme, että mikä miestä noin vinguttaa, kunnes huomasimme, että taimenen väsytystä hän siinä säesteli kylmän rauhallisesti, vaikkei mikään taimenkonsultti vielä näytöiltään ollutkaan. Tuon alla olevan 61-senttisen,  2,4-kiloisen hopeakyljen kunniaksi päätimme ylentää hänet kuitenkin jo taimenkonsulentiksi.

Loppupäivästä otetun kuva (alla) perusteella voitte päätellä, minkä väriseen vieheeseen kala nappasi.

Tepon taimen jäi päivän ainoaksi saaliiksi ,ellei mukaan lasketa saamaani haukea. Yhtä kaikki , Teppo pääsi päivän päätteeksi aika ikävästi kyykyttämään meikäläistä (alla).

Peli ei ollut kuitenkaan vielä pelattu, vaikka  pahalta näytti: sunnuntaina aamuyöstä vettä satoi Taivassalossa kaatamalla ja tuuli hipoi myrskylukemia. Keli kuitenkin parani aamupäivällä,  ja kun tuuli oli vihdoin lounaasta, päätimme tehdä vielä lyhyemmän keikan Kustavin pohjoispäähän.
Ja niinhän siinä tietenkin kävi, ettei sairaalloinen luontoni voinut antaa Tepon viedä  nimiinsä reissun suurinta saalista , vaan nöyryytin häntä reippaasti suuremmalla taimenella: 62 senttiä, 2,5 kiloa (kuva alla).
No niin, taas meni tämäkin kirjoitus omakehun puolelle, mutta kollegani on todennut osuvasti, että blogijutuissani on vankkutamon linja: vaatimattomuus.

Kyllä kannatti kuitenkin taistella reissun loppuun asti, sillä Keskitalon Pasi oli hommannut pyhäinpäiväreissumme kiertopalkinnoksi oikein joulupukin (alla). Saaliittoman ensimmäisen päivän jälkeen epäilimme, että jouluäijä joudutaan teurastamaan heti kolmeen osaan. Tappelu siitä olisi tullut, sillä kuka nyt olisi himoinnut suklaapukin ruskeaa alapäätä.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kalvoesitelmän pitänyt sinappitehdas Lundenin edustaja tarjosi kuulijoilleen kiitokseksi paidan ja kalvosinapit.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *