Kala-apajilla

Joulupäivänä siika oli liikkeellä.

Joulun yllätys

Kaikkea se ilmastonmuutos teettääkin, tuumin joulupäivänä, kun siikaonkireissullani vapani jumputti tämän tästä. Sain parissa tunnissa yhteensä kahdeksan siikaa, mikä on kyllä aika kelpo määrä, kun ottaa huomioon ajankohdan. Olen toki aiemminkin saanut sattumasiikoja sesongin ulkopuolella alkutalvesta, mutten sentään tuollaisia määriä.

Joulupäivänä tulin siunatuksi siikaparvella. Nämä kuusi siikaa nousivat noin puolessa tunnissa. Runsaan parin tunnin reissu tuotti yhteensä kahdeksan siikaa. Ei kovin isoja, mutta pienethän ovatkin kahden hengen perheeseen sopivampia.

Hyvä saalis saattoi toki nytkin olla enemmän sattumankauppaa kuin ilmastonmuutoksen aikaansaannosta. Tein joulun tienoissa kolme muutakin siikaonkireissua samaan paikkaan paljon vaatimattomimmilla tuloksilla. Kerran jäin kokonaan ilman siikaa ja kahdella kertaa sain yhden siian. Sellaista yleistystä yhden päivän saaliin perustella siis tuskin on aihetta tehdä, että siika syö tähän aikaan yhtä hyvin kuin kevätsesonkina.

Se on ainakin selvää, että talvella onkisiian saaminen vaatii vielä enemmän kärsivällisyyttä kuin keväällä, mutta mikäpä siellä rannalla on istuskellessa radiota kuunnellessa tai tabletilta televisio-ohjelmia katsellessa.

Tosin kun paikallaan istuskelee, vaatetta saa ladata vielä enemmän päälle kuin venekalastukseen. Toinen vaihtoehto on syödä kinkkua niin paljon, että rasvakerros on riittävä, mutta silloin voi tulla ammutuksi hylkeenä.

Älkää nyt luulko, että minulta jäi joulu kokonaan viettämättä kalastamisen takia. Ainahan veneen voi koristella pikku kuusella ja panna siihen taimenvieheet roikkumaan, kun ei niistä mitään muutakaan hyötyä ole. Tein Turun Sanomien Extraan jo vuosikaudet sitten jutun vieheillä koristetusta joulukuusestani, mutta eipä sellaistakaan ole vielä joulutoreilla tai kalastusvälinekaupoissa myynnissä näkynyt. Liikeideani eivät kelpaa oikein mihinkään.
Naapurimökin Tiina antoi köriläälleen joululahjaksi metalliset hopeahohtoiset osterinaukaisijan käsineet. Vähän olin kateellinen. Noita ei ole kaikilla. Ei käsineitä eikä Tiinoja.

Vaikka ilmastonmuutos ei ihan heti vaikuttaisikaan siian syöntihaluihin, niin ainakin se tuntuu vaikuttavan avovesikalastuskauden jatkumiseen pidempään ja pilkkikauden lyhentymiseen. Talven siikaongintakausi taitaa jatkua nyt tosi pitkään, koska sääennuste ei lupaa lähipäiviksi saaristoon edes yöpakkasia. Meriveden lämpötilakin oli joulun aikaan vielä neljässä asteessa.

Pakkanen haittaisi vain päivän verran kalastusta, mutta eihän se sentään sitä estänyt. Veneellä ajelu oli aika extremen jäntskää, jos ei viitsinyt nostaa päätä tuulilasin takaa. Tutuilla kotivesillä voi ajella silmittömästikin.
Perämoottorin jäähdytysveden poistoaukkoa sai jonkin aikaa rassata rautalangalla jäätymisen vuoksi. Kun sen sai auki, kyyti oli jäätävää.

Turun suositussa siikaonkipaikassa Ruissalossa ei ole onkijoita kuulemma ollut vielä ruuhkaksi asti. Tavoitin puhelimitse erään aktiivisen siikaonkijan, joka ei halua nimeään julkisuteen. Hänen mukaansa Ruissalon apajilla on näkynyt vain jokunen yksittäinen onkija.

Vielä joulukuun alussa, pakkasjakson jälkeen, Ruissalosta oli noussut jokunen siika, mutta sitten särjet olivat palanneet takaisin rantavesiin onkimiestä kiusaamaan.

Parhaiten Ruissalon talvisiikoja onkin kuulemma yleensä noussut pakkasjakson jälkeen aurinkoisena päivänä. Ei niitä Ruissalostakaan talvisin suokuokalla nouse. Haastattelemani aktiivinen onkimies oli kuitenkin saanut viime kautena talvella 12 siikaa.

Jos ilmastonmuutoksesta jotain hyvää hakee kalastuksen kannalta sitä on ainakin se, että lämpötilan nousu pidentänee kalojen kasvukautta. Luonnonvarakeskuksen mukaan tästä hyötyvät erityisesti kevät- ja kesäkutuiset lajit, kuten ahven, kuha, särki, pasuri, lahna ja suutari. Vesien lämpeneminen haittaa eniten kylmää vettä suosivia lajeja kuten siikaa, nieriää, lohta, taimenta, madetta ja harjusta. Lämpötilan nousu voi lisätä myös kalojen stressiä, haitata lisääntymistä ja vaikuttaa kalojen poikasvaiheeseen.

Ilmastonmuutos voi rokottaa siikakantoja. Jo nyt on arveltu Saaristomereln siiankasvatuksen heikkojen tulosten johtuvan meriveden vähäisestä happipitoisuudesta..

Ilmastonmuutoksen mahdolliset vaikutukset kaloihin ja kalastukseen ovat hyvin monimutkaiset ja moniulotteiset aina lisääntyvien sateiden vaikutuksesta Itämeren suolapitoisuuden vähenemiseen ja kalojen ravintoon sekä jääpeitteisyyteen asti.

Vaikutukset ovat jo näkyneet muun muassa rannikon kampelakannoissa ja turskan vähyydessä. Luonnonvarakeskus pitää toisaalta mahdollisena, että isot myrskyt tuovat enemmän näitä lajeja suosivia suolapulsseja Itämereen,.

Muuttuvan ilmaston myötä vieraslajit kuten hopearuutana ja mustatäplätokko levittäytyvät ja runsastuvat erityisesti merialueilla. Osa vieraslajeista uhkaa alkuperäisiä lajejamme, mutta osa niistä saattaa olla uutta ravintoa nykyisille lajeillemme.

Ilmastonmuutos yhtäältä kumartaa toiseen suuntaan ja toiseen sen pyllistää. Tonnikala vetoa, että ihminen ei pysy luonnon evoluution perässä ilmastonmuutoksessakaan eikä sen seurauksena sen perässä, mitä meressä tapahtuu.

Toisaalta sehän se meressä aina jännää onkin, ettei koskaan tiedä, mitä se antaa. Antaatko se saalista vai antaako se lantaa.

Oho, tuli melkein runo.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ rosvo hämmästyi törmättyään vahtikoiraan, joka oli vastassa kärppänä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *