Kala-apajilla

Itkupotkuraivareita

Turun Sanomat kertoi hiljattain,  että suomalais-norjalainen tutkijaryhmä teki yllättävän havainnon: sama geeni säätelee sekä lohen kokoa että ihmisen murrosikää.
Tämä tuli mieleen, kun olen pyytänyt lohikalojen jaloon sukuun kuuluvia taimenia hampaat irvessä parina viime viikonvaihteena.
Taimenilla on kieltämättä ja ihan varmasti teinigeeni: Ne saavat itkupotkuraivarin heti, kun niitä yrittää vähänkin vavalla ojentaa. Potkimisen jälkeen ne ovat karanneet minne lie lapsellisesti kiukuttelemaan, syljeksimään ja tupakkia polttelemaan. Varmasti nuo adhd-räkänokat huutelisivat hävyttömiäkin pohjakivikkojen kätköistä, jos olisivat varhaislapsuudessaan kehittyneet edes sen verran, että osaisivat puhua. Selkäänsä saisivat, jos kiinni saisin.
Mutta kun en saanut. Jätin viime viikolla kirjoittamatta blogiini, kun niin sieppasi. Edellisviikonvaihteessa kalastin pari päivää sateessa tuntitolkulla ja tuloksena oli vain kaksi taimenen karkuutusta. Toinen veijari oli nippa nappa mitallinen ja toinen varmasti alamittainen.

Tyyni sää haittasi kalastusta varsinkin viime lauantaina. (Kuvat: Jukka Vehmanen)
Viime viikonvaihteessa en saanut havaintoakaan taimenista, vaikka kiersin kaikki huippupaikkani. Nollatuloksen seurauksena minussakin laukesi teinigeenireaktio laiturille palattuani: Sain itkupotkuraivarin, joka vaimeni vasta, kun vaimo toi minulle tutin suuhun.
Mutta ei auta, pitää nyhjää juttua tyhjästä.
Keskitalon Pasi lähetti heti lauantaiaamuna mieleni pahoittaneen tekstiviestin saamastaan 60-senttisestä taimenesta. Lisäksi hän ehti saada kolme muutakin taimentapahtumaa, ennen kuin sää muuttui toivottoman tyyneksi.
Sen verran pahasti alkoi miehen menestys potuttamaan, että päätin kostaa: lähetin Pasille tiedoksi, että minäpä sain häntä enemmän hopeakylkisaalista. No, kuva paljasti, että kyse oli silakoista.


Galtbyn lauttarannan edestä nousi lyhyessä ajassa silakoita niin paljon viitsi litkata.
Pasin kanssa pohdittiin myöhemmin, että tuulen suunta ei tainnut taaskaan paljon vaikuttaa taimenen syöntihaluihin. Kustavin pohjoispäässä tuuli henkäili idästä ja Korppoon suunnalla samana aamupäivänä lounaasta. Itätuuli tuotti kuitenkin enemmän tapahtumia kuin hyvänä kalatuulena pidetty lounaistuuli.
Tulimme siihen tulokseen, että ratkaisevinta lienee se, miten tuuli osuu mihinkin rantaan.
Sunnuntaina oli tässä suhteessa valinnan varaa, koska ainakin Korppoossa vähäisen tuulen suunta vaihteli. Toisaalta taimenkalastuksen taiturit ovat minulle yrittäneet opettaa sen, minkä sunnuntaina kouriintuntuvasti opin: vaihteleva tuulen suunta on taimen syönnin kannalta myrkkyä.
Mieltäni lohduttaa se, että huono tuuri kävi myös Tammennon Jaskalle, Viskarin Timpalle ja Savolaisen Ilulle, jotka olivat loppuviikolla kolme päivää kalassa Iniössä. Ensimmäisenä päivänä haittasi hirveä tuuli ja toinen päivä oli tyven. Perjantaina oli sen verran hyvä kalakeli, että Tammento sai yli kahdeksan kilon hauen, joka miehen jutut tuntien olisi epäilemättä ollut taimen, jos se olisi päässyt karkuun.

Tammennon Jari ja kahdeksankilonen. Kahdeksankiloinen etualalla. (Kuva: Timo Viskari)
Jalaksen Tomppa laittoi sellaisen viestin, että tuttunsa oli  sunnuntaina saanut Gyltön vesiltä  6,5:n kilon taimen verkolla. Älkää menkö sinne kuitenkaan omin päin sohimaan. Voi tulla tykinkuulasta päähän ja sitten ette voikaan koittaa enää omin päin. Siellä on armeijan suoja-alueita, joissa ei saa virveliä heiluttaa.
No, syntyihän tässä taas juttua, kun luettelin kaverien – eikun tuttujen – kalasaaliit.
PS. KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ  Finnlines liikennöi itämerellä Ro-ro -aluksilla, mutta matkustajavarustamot Ho-ro -aluksilla, ja Näsijärvellä on nähty jopa Mo-ro aluksia.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *