Kala-apajilla

Isoa haukea alkaa nousta

Mikä lie Mannosen Metteen mennyt, kun sääennustukset eivät ole osuneet oikein nappiin. Mettien miehet paheksuvat.
Matalapaineen piti pyyhkäistä Suomeen jo viikonvaihteessa, mutta räkäkeli alkoikin vasta tänään maanantaina. Niinpä jouduimme viettämään jo toistakymmenettä kertaa järjestetyn syksyn kalaretkemme Iniön lounaisilla vesillä upeassa säässä. Yäk.  Tuuli tuli lounaasta 3-5 metriä sekunnissa ja taivas oli puolipilvinen tai aurinkoinen.
Tukikohtamme oli perinteiseen tapaan Oittisen Ollin mökki ja kisaa käytiin suurimmasta kalasta, palkintona arvokas viinipullo.

Sää enteili sitä, ettemme saisi kovin merkittäviä saaliita. Perjantai-illan parin tunnin alkuverryttelynä tehty heittorupeama meinasikin jäädä tuloksettomaksi, kunnes auringonlaskun aikaan pamahti ainoa kala, josta kuva yllä, painoa 5,4 kiloa. Siis kalalla eikä kuvalla.
Vaikka vedet ovat suuren hauen kalastukseen vieläkin turhan lämpimät, tietoja vonkaleista on alkanut pikku hiljaa kuulua. Urposen Harrin kalaporukka ylitti viiden kilon rajan viikko sitten Iniössä ja Tammenon Jari väsytti viikonvaihteessa niin ikään Iniössä 6,4-kilon hauen.

Kisamme pyörähti lauantaina käytiin. Ollin (kuvassa takana) ja minun lisäkseni mukana olivat Virtasen Ari (etualalla) ja Malkan Martti (keskellä). Joukkue on vakio, mutta osa herroista on välillä niin kiireisiä, että vierailevia tähtiäkin on välillä kelpuutettu mukaan.
Vakiojoukko alkaa onneksi olla niin harjaantunutta, että nykyään vietämme jo enemmän aikaa kaislikon ulkopuolella kuin sisäpuolella: alkuvuosina uistimia sai olla yhtenään irrottamassa kaislikosta tai mistä lie männystä, mutta tällä reissulla niin ei tehty kuin pari kertaa.

Kalaa nousi ensimmäisenä päivänä yllättävän hyvää tahtia, toisin koko oli vaatimatonta. Kaikki muut kävivät päivän aikana paalupaikalla paitsi minä. Avauspäivän jälkeen kärjessä oli Malkan Martti 2,4-kiloisella hauella (kuva yllä).

Olen tullut sen verran vanhaksi ja laiskaksi, etten enää jaksa vaihtaa uistinta kovin usein. Ajattelen, että tällä kokemuksella pitää jo tietää, mikä viehe toimii milläkin kelillä.
Oittisen Olli osoitti tämänkin viisauden – joita minulla ei muutenkaan ole liikoja – vääräksi.
Olli poimi aamupäivällä keltaisella, tiikerin värisellä Westin Jerkillä (kuvassa ylhäällä) kuskin paikalta neljä haukea kohdista, joita me muut olimme vieheillämme jo pommittaneet paremmilta paikoilta häntä ennen. Sen myötä Olli oli karata meiltä muilta kalamäärässä karkuun. Sitä en voinut tietenkään sallia: nielin ylpeyteni ja kaivoin pakista saman vieheen, vaikka se oli ollut siellä dispossa jo muutaman vuoden.

Tauon (kuva) jälkeen Olli hukkasi meren syövereihin oman tiikeri-Westininsä, mikä antoi minulle etulyöntiaseman. Viehe oli koko retken ajan aivan ylivoimainen.

Olli manasi  loppukisan ajan ajan vieheensä menetystä ja kävi paljon kuumempana kuin retkigrillimme konsanaan (kuva yllä). Veikkaanpa, että ensi vuoden reissullamme näen aika monta keltaista Westiniä. Jotenkin näillä retkillä on muutenkin alkanut näkyä kovin tutun näköisiä uistimia…

Myös sunnuntaina syönti jatkui mainiona eikä siihen tullut koko viikonvaihteen aikana taukoja oikeastaan lainkaan. Välillä kaloja nostettiin samaan aikaan veneeseen (kuva yllä), mikä tietenkin aiheutti kaikenlaista härdelliä (kuva alla), kun neljä heppua kalasti Ollin Buster L:stä. L:n karvalakkiversiosta muuten pystyy kalastamaan neljä miestä yllättävän hyvin, joskaan ei siellä mitään poikaporukan tansseja pidetä – tai jos pidetään, tanssitaan vain hitaita.

Retken riipaisevimmat kuvat otti Malkan Martti, joka risti alla olevan kahden kuvan sarjan ”likaiseksi kalavalheeksi”. Roikotan niissä nimittäin samaa kalaa, jonka koko näyttää kuvissa aika eriltä, kun kalan oikein parhain päin asetteli.


Kokonaissaalismäärämme nousi lopulta 71 haukeen (ylös otettiin vain viisi ruokakalaa), mikä on enemmän kuin kertaakaan olemme tällä perinneretkellämme saaneet. Jopa Virtasen Ari (kuva alla) sai 17 haukea, mikä on hänen ennätyksensä.

Suurin henkilökohtainen saalis oli 27 haukea ja kisan suurin kala painoi 3,6 kiloa.  Niistä ei vastannut kuitenkaan Virtasen Ari. Eikä Malkan Martti. Eikä Oittisen Olli.
Arin mukaan voitto jätettiin sille henkilölle, jolle se on niin tärkeätä. Laittamattomasti sanottu, tosin aika monetta kertaa jo.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kalamiehet väsyttivät toisensa saunassa tymäköillä vastaiskuilla.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *