Kala-apajilla

Hyvää jumputusta vavan päässä


Siikaonkikausi tuntui hurahtaneen hyvin käytiin viime viikonvaihteessa kovasta, noin 15 metrin pohjoistuulesta huolimatta. Pohjoistuulessa on kuitenkin se hyvä puoli, että se jättää parhaat siikaonkipaikat eli etelän puoleiset rannat tyveniksi. Tosin 15 metrin tuuli taittuu väkisin paikkaan kuin paikkaan. Myös ajoittainen lumisade piti pirteänä.
Onkiminen oli nyt aika kylmää puuhaa eikä taimensesongin avaaminen houkutellut lainkaan. Kalojen kiemurtelun kuvaaminen sporttikameralla meren pinnan alta paljain käsin se vasta kylmää puuhaa olikin. Laatu jäi aika vaatimattomaksi.

Veneitä oli kuitenkin jo liikkeellä. Yksikään neljästä ei kuitenkaan näyttänyt vapaveikkojen veneeltä.
Meri ja Metsän tietotoimisto tiesi maanantaina kertoa, että alkukaudesta on noussut komeaa, jopa yli 1,5-kilon siikaa. Mekin saimme muutaman silmämääräisesti liki kilon kalan.

Jopa Impilän Matti pääsi yllättämään oheisella kuvalla, jossa roikkuvista siioista yksi painoi kilon. Rymättylän vesiltä saadut kalat nostivat miehelle paljon puhuvan ilmeen kasvoille.
Paras syöntiaika osui viikonvaihteessa iltapäivään ja vain yksi paikka osoittautui kala-apajaksi. Siitä nousi kaikkiaan 20 siikaa.

Kuvassa oleva apuväline oli taas poikaa koukkuja kalojen nielusta tonkiessa. Aika moni kala jää sen ansioista jopa henkiin, jolloin ne voi panna saaviin veteen köllimään ja odottamaan kotirannan sumppuun pääsyä.
Kelpo siikasaalis sai tuttavan jo leukailemaan, että minkä silmäkoon verkkoja käytimme.  Tiedoksi, ettei siikaonginnassa ole silmien koolla väliä, kunhan ne ovat edes välillä auki.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ japanilaiskalastaja toivoi lumisateen olevan sakea.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *