Kala-apajilla

Huikea miinalöytö Kustavissa

Viisi taimenta, joista kolme alamittaista. Se jäi tämän kevään kolmen viikon lomailuni taimensaaliikseni. Olen ajellut noiden hopeakylkisten toivossa veneellä 145 tuntia, joten ihan helpolla ja halvalla niitä ei merestä nouse.  Uhanalainen laji tosiaankin.
Vaihdoin ns. kesälomarahani vapaaksi mm. siksi, että poissaoloni nostaa lehden tasoa. Olen nyt kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että seuraavissa työehtosopimusneuvotteluissa pitäisi saada aikaan sellainen pykälä, jonka mukaan työntekijä voi saada kesälomarahojaan takaisin jokaiselta vapaapäivältä, jona hän ei ole saanut taimenta.
Lauantaina kävin Iniön puolella, mutta eipä sieltäkään jäänyt muuta mainittavan arvoista raportoitavaa kuin yhden, arviolta 2,5-3 kilon kalan karkuutus.
Piipahdimme myös Kustavin vesillä. Siellä Santasaaren ja Penaklopin välissä tuli vastaan omalaatuisin verkkomerkki, jonka olen kuuna päivänä nähnyt: Porin Ässien lippu. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan turkulainen ole viitsinyt matkia ja panna Airistolla verkkomerkiksi TPS:n lippua. Se olisi joukkueen lailla kuitenkin heti tuuliajolla tai pohjamudissa.

Noissa samoissa Kustavin maisemissa nähtiin muuten jokunen aika sitten erikoinen episodi. Mökkiläinen havaitsi rantaveden pohjassa oudon esineen, jota hän alkoi epäillä vanhaksi miinaksi tai  pommiksi. Puolustusvoimissa vakuututtiin selvittelyjen  ja vedenalaisten valokuvien perusteella uhasta sen verran paljon, että paikalle lähetettiin pommiryhmä miinaa purkamaan. Poliisit ja merivartio olivat veneineen varmistamassa, ettei kukaan veneilijä kurvaillut lähivesillä. Silminnäkijöiden mukaan viranomaisten veneitä ja väkeä oli paikalla kuin meren mutaa.
Lopulta paljastui, ettei kyseessä ollutkaan miina vaan: iänikuinen pesukoneen rumpu! Tuo kapistushan toimii mainiosti myös sumppuna tultuaan varsinaisen käyttötarkoituksensa tien päähän.  Sitä ei kumminkaan kannata unohtaa rantaveteen vuosikausiksi lojumaan, koska se saattaa muuttua muodoltaan tunnistamattomaksi, mikä taas voi johtaa siihen, että jonakin kauniina kesäaamuna heräät mökilläsi puolustusvoimien yllätysvierailuun. Turha siinä on sitten selitellä, että rumpu on muijan koneesta.
Mutta takaisin kalastusasiaan: Iniön vedet ovat mielestäni ja tilastojenikin mukaan selvästi paremmat taimen- ja haukivedet kuin esimerkiksi Korppoon vedet. Iniön vesien kalapitoisuus on ikävä kyllä muidenkin tiedossa. Sen vuoksi esimerkiksi parhaimmille taimenmestoille pitää hankkia jonotuslaput. Siksi paljon niissä venekuntia pyörii.
Olen tilastoinut 16 vuoden ajan saalistietoja siitä, mistä osista saaristoa olen saanut parhaiten haukia. Iniöstä olen pyydystänyt keskimäärin 1,54 haukea tunnissa. Korppoosta niitä on noussut 1,22 tunnissa, Rymättylästä 1, Nauvosta 0,97, Brändöstä samoin 0,97, Särkisalosta 0,95, Houtskarista 0,84 ja Kustavista 0,63.
Huomioon pitää ottaa se, että olen kalastanut kirjaamistani 5 500 kalastustunnista noin 4 500 Korppoossa ja Iniössä. Saamistani 6 600 hauesta 5800 on tullut Iniostä ja Korppoosta. Kun kalastaa paljon samoilla apajilla, toki paikkatuntemus on aivan toista luokkaa kuin esimerkiksi Nauvossa, jossa olen ehtinyt kalastaa vain 131 tuntia.
Toinen intohimoinen haukimies Niko Satto on sentään päästään sen verran terveempi, että  opettelee muidenkin lajien kalastusta. Hän kokeili ensimmäistä kertaa toutaimen kalastusta hyvällä menestyksellä: ylös nousi heti 4,1 kilon vonkale (kuvassa).  Kalastustoimittaja Jari Tuiskunen pani kuitenkin päivän päätteeksi paremmaksi 4,4 kilon toutaimella. Vaikken mikään Aino Kassinen olekaan, sanokaa minun sanoneen, seuraavaksi Niko opettelee särkien kalastuksen.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ vain oikeakätiset porilaisjääkiekkoilijat pystyivät antamaan raittiuslupauksen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *