Kala-apajilla

Hirvestä meinasi tulla kalju

Olis pitänyt olla haavi, kommentoi kollega, kun viestitin, että minulta pääsi hirvi karkuun merellä. Komea kruunupää olikin. Siis hirvi, ei kollega.
Siima sekosi oikein kunnolla sen sarviin. Busterini sai aika hulppeaa kyytiä, kun hirvi intoutui melskaamaan vavan päässä.  Pari kertaa se sukelsi veneen alta niin, että pohja kolisi. Olisittepa kuulleet kuinka kelajarru huusi.

Yritin vapauttaa hirven meressä hellävaraisesti sarvista pidellen, mutta otteeni herpaantui, kun pitelin toisessa kädessä kameraa. Tässä hirvi on jo karkumatkalla. (Kuvat Jukka Vehmanen)
Komea oli myös hirven ilmassa tekemä voltti, jonka aikana se nappasi kalasääsken hampaisiinsa. Ja kun otus läiskähti takaisin mereen, vesi lensi niin, että Helsingissä koettiin vuoden pahimmat rankkasateet ja metroliikenne meni sekaisin.
Pian sen jälkeen mentiin 50 solmua kohti ravintola Buffalon terassia. Hirvi kroolasi edellä, minä ja Buster kiidettiin plaanissa perässä niin, että pääsin kertaheitolla eroon näkeistä. Veneenkin pohja puhdistui.
Onneksi siima katkesi ennen Buffaloa, koska minulla ei taaskaan ollut jano.
Kevlar-siimat kestävät kuitenkin yllättävän isoja saaliita. Onneksi ei nyt ihan kaikkea sentään, muutenhan tämäkin hirvi olisi nyt kalju ja sen sarvet komistaisivat mökkimme seinää.

Jos melskasi hirvi, niin melskasivat myös hauet.


Viime bloggauksessani väitin, että seuraavan kuukauden aikana tulee ihan hitokseen haukia. Ei se niin mennyt, ainakaan lauantaina. Tällaiset yleistykset eivät tietenkään pidä paikkansa, jos kelit eivät kerta kaikkiaan ole kohdallaan.
Arvasin lauantaina jo merelle lähtiessäni, ettei kala syö, koska tuuli tuli luoteesta ja aurinko paistoi.
Mökkinaapuri valitteili, etteivät he saaneet kolmen miehen porukalla kuin yhden tärpin. Oli siinä varmaan aika tappelu ruokapöydässä, että kuka saa sen tärpin syödä. Mutta kyllä kunnon kalamies ruokajuomillakin toimeen tulee. Yhdelle tärppi, muille tärpättiä.
Itse kyllästyin vieheen viskontaan parin tunnin yrittämisen jälkeen, joiden aikana tosin sain kolme haukea. Liian vähän minulle.
Sunnuntaina tuuli kääntyi etelään ja sää oli puolipilvinen. Johan alkoi homma taas luistaa kuin siima kelalta.  Kolmen ja puolen tunnin aikana väsytin 25 haukea. Ne eivät olleet taaskaan mitään jättejä, mutta pari kolmen kilon kalaa mahtui joukkoon.
Merellä riitti muutakin mielenkiintoista seurattavaa kuin hirvi ja hauet. Ainakin Korppoon saaristossa näyttää näin syksyisin olevan tolkuttomasti erilaisia haukkoja ja myös haikaroita näkyi lukuisia. Ihme, jos Korppoon väkiluku ei ole jo kääntynyt kasvuun.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ Turkuun tulee kakskerrosbusseja, vaikka jo ennestään Turussa on nähty Kakskerras busseja.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *