Kala-apajilla

Eukkoni on kova kalaäijä

Kevät on niin kiiruusta kalastusaikaa, että siitä tulee mieleen tilastokeskuksen pääjohtajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt Timo Relander, joka tunnetaan kovana kalamiehenä. Tarun mukaan Relander kalasti työuransa aikana niin innokkaasti, että siihen oli pakko kulua myös vapaa-aikaa.
Itse olen ratkaissut ajan riittävyysongelman ulkoistamalla kalastusta. Välillä olen ottanut veneeseen henkilöstövälitysyrityksestä jopa itse toimitusjohtajan, mutta hän ei ole osoittautunut kovinkaan hääppöseksi kalamieheksi. Lintujakin hän luulee olevan vain kahta lajia: lokkeja ja sorsia.
Kalastuksen ulkoistustoimenpiteet vaimolle ovat olleet sen sijaan varsin tuotteliaita. Rouva on hoidellut jopa verkkojen ujuttamisen jäiden alle silloin kun olen ollut pilkillä. Hän on nykyään innokkaampi kaiken kaikkiaan touhuamaan verkkojen kanssa, tosin ei hän sentään simppuja ole oppinut vielä sietämään – ellei minua lasketa mukaan.

Keväällä pitäisi osata päättää, istunko siikaongella vai kalastanko veneellä taimenta ja haukea. Pulma on ratkennut sillä, että nykyään eukko istuu siikaonkien vahtina täysin tyytyväisenä ja osaa kaikki niksit jo kiitettävästi. Saalista tulee siinä missä itselleni.
Niin se vain kuulkaa on, ettei onnelliseen avioliittoon mitään runoja ja ruusuja tarvita, vaan eukolle kelluntahaalarit ja kunnon saappaat. (Kts. kuva)

Viikonvaihteen kalasaaliilla en pääse  ylpistelemään. Kevään avaushauet toki sain, tosin pienoismalleja. Vaikka lauantai oli oivallinen keli taimenen pyyntiin – tuuli lounaasta 5 metriä sekunnissa – ei saldoon kertynyt kuin yksi karkuutus enkä siitäkään voi olla täysin varma, oliko kyseessä taimen vai sittenkin hauki. Veden lämpötila oli vielä kaukana ihanteellisesta eli 2-3 asteen välillä.
Siikoja nousi parisenkymmentä, joka kuitenkin oli käyttämiimme tunteihin verrattuna suhteellisen vähän. Syönti oli sillä lailla varovaista, että siian tärpeistä vapojen päähän välittynyt morsetus ei ehtinyt täyttää edes kunnolla SOS:n kaavaa, kun kala jo jatkoi matkaansa.
Kevään eteneminen oli kovassa vauhdissa. Peippoja tuntui lauleskelevan vähän joka puun oksalla ja sinitiainen näytti rakentelevan pihapönttöön pesäänsä, mutta  haahkat eivät vielä aloittaneet pulputteluaan. Telkkiä näkyi paljon, mikä havainto on lähinnä aasinsilta alla olevaan päivän aforismiin.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kalamiehen olutpurkin avaamisesta lähteneen, suhahtavan kevään luontoäänen päästäjäksi tunnistettiin tölkkä.

  1. Kovin on apaattisen näköinen haalaritäti, muutama siianlitu on näköjään tullut paljuun. Vähän Jallua tuntuis tarvitsevan kalastusinnon kohentamiseksi. Komiat saappaat kuitenkin…

  2. Mahtavia juttuja ja herkullisia saaliita, eivätkä taida olla kalamiehen valheita!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *