Kala-apajilla

Eipä tule viime kalavuotta ikävä

Ajoitin kalastusveneeni noston ilmeisesti aika sopivaan ajankohtaan viime sunnuntaiksi, koska talvi näyttää myräköineen tekevän nyt tosissaan tuloaan. Viime viikonvaihteessa lahden pohjukat alkoivat jäätyä, mutta myrsky lienee avannut ne jälleen. Edessä on kuitenkin pakkasjakso, joten verkkoveneen käyttökin voi jäädä väliin.

Jouluna veneen putsaaminen lumesta oli työlästä ja moottoriakin sai naputella jäistä vapaaksi. (Kuvat: Jukka Vehmanen)

Meressä alkoi näkyä jäätymisen merkkejä Korppoossa asti.
Joulun pyhien ja viime viikonvaihteen saalis oli mykistyttävän heikko. Uitimme verkkoja yhteensä seitsemän päivää ja yötä saamatta ainuttakaan ruokakalaa. Verkkoihin eksyi vain muutama simppu ja norssi, muttei esimerkiksi yhtään siikaa, joita tähän aikaan vuodesta yleensä nousee ainakin jokunen. Kokeilin myös onkia siikaa, mutta jäin vaille tärppejä.
Onneksi pakastimesta löytyi sentään pari joulupöytään säästettyä siikaa, mutta siinä se tämän syksyn verkkosiikasaaliimme taisi syksyltä sitten ollakin. Se huolestuttaa alkavaa siikaonkisesonkia odotellessa, koska jo viime vuonna siikaonkisaaliini jäi puoleen edellisvuodesta.
Kampela ja meritaimen hävisivät jo Korppoosta. Samoja merkkejä on näkynyt myös ahvenen osalta. Menetämmekö nyt myös siiat?

Siikaonkirannalle ajautuneet rakkolevät alkoivat jäätyä.

Metsästä löytyi vielä jokunen suppilovahvero.
Sanomatta lienee siis jo selvää, etten nähnyt pyhinä taimenista vilaustakaan. Laskin kirjanpidostani, että kalastin meritaimenta syksyn aikana noin 70 tuntia, joista Korppoon kotivesillä 50 tuntia. Korppoon ja sen lähivesillä en nähnytkään taimenta, mutta Kustavissa sentään karkuutin pari. Mutta siinä siis kaikki.
Meritaimen ei ole ainakaan vielä kokonaan sukupuuttoon kuollut, vaikka minä en niitä juuri saakaan. Esimerkiksi Keskitalon Pasi ja Haanpään Kimmo kävivät tapaninpäivänä Rymättylän vesillä ja saivat kolme alamittaista villiä taimenta. Tosin he tekivät samoihin maisemiin pari muutakin taimenreissua tuloksena pyöreä nolla.
Poikien kertoman mukaan Raisionlahdella oli jo tapaninpäivänä melko paksu jää, jonka läpi ei millä tahansa saippuakupilla olisi enää päässyt. Buster Phantom ja 600 hevosvoimaa sen perässä osoittivat kuitenkin jäänmurtajan ominaisuuksia.
Oi jospa velikullat olisivatkin pompanneet siinä jäitä rikki ryskyttäessään veneineen jään päälle, niin olisin halunnut olla näkemässä, kuinka vene olisi saatu sieltä pois miesvoimin. Äijillä ei niin väliä.

Toinen Keskitalon Pasin saamista taimenista. (Kuva Kimmo Ilari Haanpää)
Keväällä minäkin sain pari pientä taimenta, mutta koko kalavuoden masentavuutta korosti se, että jäin ensimmäistä kertaa 21 vuoden aikana ilman ainuttakaan yli viisikiloista haukea.
Haukimäärässä ei ollut suurempaa valittamista, koska tuntikohtainen saaliskeskiarvoni oli nyt 1,21 haukea, kun 20 vuoden keskiarvoni oli sitä ennen 1,19 haukea tunnissa. Taakse jääneenä vuonna sain yhteensä 326 haukea, mikä nosti nyt kokonaishaukisaldoni 8637 haukeen.
Joskus aiemmin listasin blogiini vuoden huippuhetket, mutta nyt listattavaa ei juuri ole lukuunottamatta sitä, että vaimoni sai elämänsä ensimmäisen taimenen virvelillä.
Muutenkin olen huomannut, että vaimoni on lähes kaikessa minua parempi. Ruikuttamisessa olen kuitenkin häntä yhä parempi, minkä ylivertaisen vahvuuteni tästäkin kirjoituksesta huomaatte.
Henkilökohtaisten ilon hetkien puute taisi vaikuttaa myös siihen, että taakse jääneenä vuotena kalastustuntimääräni jäi vähäisemmäksi kuin kertaakaan aiemmin. Ainoa naurun aihe olin minä itse.
Vuoden ikävin kokemus oli se, kun Lehtovaaran Teppo sai nenäni edestä mittataimenen, vaikka minullehan se olisi kuulunut.
Kaikesta surkeudesta huolimatta en kuitenkaan lopeta yrittämistä ainakaan vielä. Joku viisashan on sanonut, että yrittäminen on ensimmäinen askel kohti epäonnistumista.
Mielenkiintoista on nähdä pilkkikauden alkaessa, onko Saaristomeren kuhien koko vihdoin kasvamassa, kuten ennakko-odotusten mukaisesti pitäisi olla lämpimän kesän kasvukauden sekä alamittarajoitusten perusteella. Myös syksyllä hetken kestänyt hyvä ahvenkausi herättää toiveita raitapaidan paluusta.
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ ilotulitteita ammuskellut uudenvuoden juhlija pidätettiin. Myös ampumisvälineenä käytetty kivääri takavarikoitiin.

2 kommenttia

  1. Olipas mielenkiintoinen juttu ja hauskasti kirjoitettu! 😀
    Jäin miettimään, että mistä syystä ahvenet ja kampelat ovat kadonneet (ja ehkä sitten ne siiatkin)?

  2. Ihmettelin taannoin maa- ja metsätalousministeriön kalastusneuvokselle, miksei kampelaa ole julistettu äärimmäisen uhanalaiseksi tai rauhoitettu. Muistaakseni hän arveli näppituntumalta muun muassa niin, ettei luonnonvarakeskuksella ilmeisesti ole riittävästi seurantatietoa kampelakannasta. Kampelan rauhoittamisesta ei ole myöskään välttämättä iloa, koska suurin syy sen katoamiseen lienee meren pohjan surkeassa tilassa. Toki kampelakantaa voisi hieman elvyttää se, jos ne pitäisi vapauttaa verkoista. Ihmeen vähän tästä aiheesta on kuitenkin ollut puhetta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *