Kala-apajilla

Ahti varjele meitä monikulttuurisuudelta

Suomen kalastavan kansan on korkea aika nousta haaveilemaan vahvasta valtiosta, joka voittaisi tämän painajaisen nimeltä kalalajien monikulttuurisuus. Eikö muka riitä, että jo muutenkin koukkujamme hamuaa mertemme pohjasakka, kuten särjet, kiisket, simput ja muut roskakalat?
Niiden lisäksi hienoihin vesiimme pukkaa kaikenlaista vieraslajeja ja harhailijoita, kuten ohuthuulikeltti, rohmutokko, partasimppu, putkikuonotokko ja neliviiksimade.  Minusta näille lajeille pitäisi ehdottomasti asettaa muutaman yksilön kiintiö tai mieluiten niitä ei parane päästää tänne ollenkaan.

Turun seutukaan ei ole turvassa mamuilta: vuonna 2005 Kaarinaan ui Kaspianmeren suunnasta mustakitatokko ilman, että rajavartiolaitos teki elettäkään. (Kuva Marttiina Sairanen)
Kuten hyvin tiedämme ja kuten tuoreessa Lajikalastus- ja Suomen Kalalajit -kirjassa todetaan, ”vieraskaloilla on usein ominaisuuksia, jotka saattavat aiheuttaa uusissa elinpaikoissa yllättäviä ja suuriakin haittoja”. Kirjan mukaan ne voivat tuoda mukanaan loisia ja tauteja, aiheuttaa perinnöllisiä riskejä sekä lisääntyä uusissa paikoissa valtoimenaan.
Kirjaa edelleen lainatakseni: ”Yleensä vie aikaa, ennen kuin löytyy jokin vierasta lajia rajoittamaan pystyvä peto”. Mutta onko Perussuomalaisten kannatus vielä sittenkään riittävä?
Vieraslajeista kaikkein pahin terroristi taitaa olla hopearuutana, joka huseeraa lisääntymässä ristiin rastiin saastuttaen kunnon arjalaisia kalarotujamme. Yksikin hopearuutana saa alulle kokonaisen kannan monistamalla itseään muiden kalojen avulla. Se varttuu nopeasti lisääntymiskokoon, syö kaikkea pohjaliejusta asti eikä kuole happikatoonkaan. Ahti varjele!
Kysynpä vaan teiltä hyvät kalastajaystävät: eikö olisi korkea aika viedä moinen raiskaaja saunan taakse ja ampua nappi sille otsaan? Onhan se nimittäin niin, että tämä ruma kupla, jossa vieraslajivihollisemme elävät, puhkeaa pian miljooniin pieniin palasiin.
Mitkään kevyet sosiaalitoimiston konstit eivät näihin hyväkkäisiin pure: esimerkiksi mustatäplätokko sietää jopa kemikaaleja ja öljyhaittoja.
Syöpäläiset ovat vaarallisesti levinneet myös Turun vesille. Täältähän saatiin viime vuonna lammesta aurinkoahven, josta on Keski-Euroopan maissa koitunut huomattavia haittoja. Nimestä voi päätellä, että aurinkoahven lienee peräisin jostain päiväntasaajan valtiosta eikä se tänne sivistysvaltioon kerta kaikkiaan kuulu.
Miten nämä mamut tänne oikein pääsevät? Ainakin osa niistä tulee rahtilaivojen painolastivesissä. Hallituksen pitäisi ryhtyä pikaisiin toimiin lopettaakseen laivoilla käytävä ulkomaankauppa Suomesta. Greenpeace ohoi, heti töihin.
Myös Euroopan kanavaverkostot antavat vieraslajeille hyvän leviämismahdollisuuden valtioiden ja vesistöjen välillä. Niitä pitkin Suomeen on päässyt valkoevätörö, mistä lie Kreikasta lähtöisin. Siis eiköhän panna stoppi tällaiselle menolle ja vaadita entistäkin ponnekkaammin Suomen eroa EU:sta.
Voitto on meidän!
KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ  Skotlannista Suomeen uinutta vieraslajia alettiin kutsua Mac Rilliksi.

  1. Kiitos erittäin ajankohtaisesta kirjoituksesta.
    Vieraskalalajien lisäksi meitä Peimarilla
    kalastavia kiusaa tällä hetkellä myös koukku-
    vesikirput, lienevät myös tulleet laivojen painolastivesien mukana. Kirput takertuvat
    vetouistelijoiden siimoihin estäen sisäänkelauksen tukkiessaan vavan kärkirenkaan,
    takertuvat myös verkkojen solmuihin tehden
    verkon muutamassa tunnissa pyyntikelvottomaksi.( jää syksyn lohet pyytämättä)
    Lisäksi viime vuosina verkkoihin tarttunut
    minikokoisia ”taskurapuja”, valitettavasti
    liian pieniä syötäväksi (toistaiseksi ).
    Myöhäissyksyn taimenkautta odotellessa voimme
    hyödyntää metsien runsasta sienisatoa, ainakin niin kauan kunnes hirvikärpäset ilmaantuvat kiusaksemme.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *