Hörppyi ja herkkui

Makuja maailman pisimmän junamatkan varrelta osa 1.

juna

Ruokakulttuuri Venäjällä on monipuolista ja rikasta.
Ja sitten on juna. Tämä on tarina siitä Junasta eli maailma pisimmän junamatkan, Siperian radan eväistä ja elämyksistä.

Siperian rata alkaa Moskovasta ja kulkee Venäjän halki päätyen Japanin meren rannalle Vladivostokiin. Pituutta junaradalla on huikeat 9.288 kilometriä eli noin neljännes maapallon ympäryysmitasta. Juna kulkee seitsemän aikavyöhykkeen läpi.

aikataulut

Hyppäämme siis junaan Moskovassa. Junassa ehtii vierähtää tovi jos toinekin. Kaikki venäläiset matkustajat ovat varautuneet omin eväin, joita he täydentävät isoimpien asemien kioskeista ja satunnaisilta kaalipiirakoita myyviltä babuskoilta.
Jokaisessa junavaunussa on samovaari, jonka lähes kiehuvasta vedestä saa haudutettua teetä tai nuudeleita.
Mekin olemme varautuneet vesipulloin, tuoremehuin, hedelmin, keksein ja leivin sekä teepussein. Eväämme ovat kuitenkin vain välipaloja, joten suuntaamme ravintolavaunuun, jossa olimme ennen matkaa ajatelleet ruokailevammekin.

Ravintolavaunussa on rauhallista. Itseasiassa niin rauhallista, että yksi kolmesta ?????-????????in työntekijästä torkkuu pöydässä puoliksi maaten. Ruokalista on todella laaja. Myös annoksista on kuvia. Osa ruokalajeista on kirjoitettu englanniksikin.

iipadin kuvat_venäjä 347

Listaa lukiessa iskee valinnan vaikeus, tekisi mieli kokeilla aika montaa eri annosta. Mutta onhan tässä toki aikaa maistella kaikenlaista, toteamme ja alamme tekemään tilauksiamme tarjoilijalta.
Tarjoilija helpottaa valintojamme – oikeasti tarjolla on melkeinpä vain Soljankaa eli liemimäistä keittoa kinkulla ja suolakurkulla sekä smetanalla maustettuna ja Kartofelia eli paistettuja perunoita. Tilaamme siis näitä. Joka päivä junassa ollessamme.

soljanka.again

kartofel

Myös olutlista on suht laaja, venäläisten oluiden lisäksi listalla on kansainvälisiä merkkejä Stella Artoisista Asahiin ja tummaan Krusovickyyn – oikeasti tarjolla on kuitenkin vain Baltikaa, jota tosin ei lue olutmenussa. Ja tämä pätee kaikkiin neljään junaan, joissa matkustamme. Alkumatkan Baltika 7 vaihtuu vaan loppumatkasta hieman miedompaan Baltika 3:een. Varastoja ei kai sitten täydennetä matkan aikana.

Maisemat junan ikkunassa eivät varsinaisesti vaihdu. Ensimmäiset kolme ja puolituhatta kilometriä on pohjanmaata eli erittäin tasaista. Sekä metsää. Sitä metsää sitten riittääkin koko laajan Venäjän halki. Vähän ennen eli parisen sataa kilometriä ennen Krasnajarskia alkaa Kuusamo. Maisema on kumpuilevaa ja kaunista. Kurkimme ikkunasta ja yritämme ottaa valokuvia. Tätä Kuusamoakin riittää muutama tuhat kilometriä aina Baikalin toiselle puolelle, josta alkaa savannimainen vuoristomaisema. Afrikasta kuulemma löytyyy sadekauden jälkeen samankaltaista näkymää.

iipadin kuvat_venäjä 728

iipadin kuvat_venäjä 510

Tupakointi junassa on kielletty, joten sekä matkustajat että henkilökunta käyvät ”salaa” tupakalla vaunujen välissä. Junahenkilökunta ei juurikaan puhu muuta kieltä kuin venäjää, mutta se ei estä heitä juttelemasta meille. Ja paljon. Itse puhun parin ammattikorkeassa opiskelemani kurssin ja vuoden työväenopiston opintojen jäljiltä auttavaa venäjää, mutta matkakumppanini Mika osaa kieltä vain pari sanaa. Mikasta tulee nopeasti junaemäntien suosikki, jolle nämä tarinoivat kaikenlaista. He käyvät jopa yhdessä vaunun lämmityskeskuksessa tupakalla.

iipadin kuvat_venäjä 709

iipadin kuvat_venäjä 696

Juna kulkee koko ajan Moskovan ajassa. Myös asemien kellot näyttävät paljonko aika maan pääkaupungissa on. Esimerkiksi Irkutskista junamme lähtee Moskovan aikaa klo 00:59 eli Irkutskin aikaa klo 05:59. Ravintolavaunu noudattaa taasen paikallisia aikoja. Kun ylitämme aikavyöhykkeitä itäänpäin mennen ja kellot siirtyvät eteenpäin, supistuvat ravintolavaunun aukiolot, koska kellohan on jo enemmän.

Vietämme melko paljon aikaa ravintolavaunussa heittäen jazzia ja pelaten korttia. Eräällä pelikerralla kokeilen onneani, jospa tällä kertaa valikoimassa olisi jotain muutakin kuin Soljankaa. Tilaan listalla olevan ”meat gurmet sandwichin” ja colaa. Molempia ilokseni löytyykin. Tarjoilija iskee pöytään litran pullon coca colaa ja kaksi palaa leipää, joiden päällä on kaksi siivua balkanin makkaraa. Nauraen mietimme millainen tavallinen ”meat sandwich” olisi ollut.

iipadin kuvat_venäjä 675

iipadin kuvat_venäjä 727

Irkutskista lähdön iltana päätämme ottaa vodka snapsit. Tarjolla on joko 50 grammaa eli 5 cl tai litra. Tilaamme snapsit. Saamme eteemme kaksi puolillaan olevaa snapsilasia sekä pienen karahvin, jossa on hieman vodkaa pohjalla. Vodka on pehmeää ja raikasta. Niinpä tilaamme toiset ja koska venäläinen ei yleensä juo ilman jotakin pientä naposteltavaa, mekin tilaamme tarjoilijan suosituksesta eräänlaisia leipäkrutonkeja, joiden maussa on kinkkua ja juustoa. Näitä voisimme syödä vaikka kuinka paljon.

iipadin kuvat_venäjä 772

Etukäteen odottamiamme babuskoja piirakoineen ei asemilla juurikaan näy. Syy tähän selviää myöhemmin – kaupustelu asemilla vaatii nykyään luvan. Parisen tuhatta kilometriä ennen Vladivostokia onnistumme ostamaan kaalipiirakoita ympärilleen vilkuilevalta babuskalta. Näiden pullataikinaan leivottujen kaalilla, porkkanalla ja sipulilla täytettyjen pirogien maku on lempeä ja viipyy mielessä pitkään, kuten junamatkan tunnelmatkin.

pirog

Junailun lomassa kävimme Moskovassa, Jekaterinburgissa, Krasnajarskissa, Litsvjankassa Baikal-järven rannalla, Irkutskissa ja Vladivostokissa. Näistä lisää tarinoita toisella kertaa.

iipadin kuvat_venäjä 801

– Tanja

10 kommenttia

    1. Moi Iski! Kiva, että pidät blogistani! Suosittelen Venäjän halki matkaamista lämpimästi. Reitin varrella kannattaa tehdä useampia pysähdyksiä niin tutustuu maahan paremmin ja näkee enemmän.

    1. Moi Pekka! Mukavaa, että pidit lukemastasi! Uralin Pihlaja soi ainakin sävelenä päässäni kun useamman tunnin katselin metsää ja puita junan ikkunasta.

  1. Mukavaa, että blogi sisältää paljon havainnollistavia kuvia. Hienot maisemat, vaikka eivät turhan usein vaihtuneetkaan.

    1. Moi Laura! Kiitos, niitä kuvia tulikin aika paljon otettua. Maisemat olivat kyllä upeat, varsinkin ”Kuusamo”-osuudella 🙂

  2. Mielenkiintoinen juttu, onneksi junasta sentään sai jotain syötävää 😉

    1. Moi Saara! Kiva, että pidit tarinastani. Matkan varrella eri kaupungeissa tapaamamme ihmiset olivat hieman kauhuissaan, kun kuulivat että reissaamme junalla. ”Ette kai te syö ravintolavaunussa” oli melko yleinen kommentti 🙂

  3. Tein junamatkan Moskava-Beking 80-luvun puolivälissä. Maisemat olivat silloinkin mahtavat mutta junakulttuuri sanoisinko aika tiukka, ei tupakkaa, ei alkoholia ja ruokaakin aika suppeasti 🙂

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *