Extreme

Ylpeä suomalainen

Meitä mahtuu maailmaan jos jonkinlaista kulkijaa, mutta harva osaa kiertää ärrän korren ympäri. Asuttuani rapakon takana Yhdysvalloissa lukuvuoden verran, olen tullut useamman kerran ajatelleeksi suomalaisuuteni merkitystä. Vaikka olen matkustanut ympäriinsä pienestä pitäen, on suomalaisen kesämökin tuntuma lempilomakohteeni.
Ei vitsailla, kun sanotaan olevan rikkaus syntyä Suomeen. Suomessa ei ole pelkästään vain hyvä asua kauniiden maisemien ympäröimänä, vaan yleisestikin suomalaisen kulttuurin omaaminen auttaa elämässä eteenpäin. Harvinaiset herkkumme opettavat meitä esimerkiksi maistamaan rohkeasti vieraita ruokia muualla, kun taas amerikkalaisille on tuskaa napostella mitään tuntematonta. Olisinpa vain ehtinyt räpsäistä kuvan salmiakin maistiaisista Texasissa.
Olen ylpeä sanoessani, että osaan puhua suomea. Harvat amerikkalaiset ovat edes kuulleet kotimaamme äidinkielestä, mutta sitä puhuessani heille on jokainen hämillään. ”Tuo kuulostaa todella hienolta” ja ”osaisinpa minäkin puhua noin” he sanovat yrittäessään epätoivoisesti päristellä r-kirjainta. Tuloksettomille yrityksille nauraessani tajuan, että minä olen yksi niistä harvoista, joka osavat puhua tätä siansaksalta kuulostavaa kieltä.
Mitä siis olen oppinut täällä? Olen oppinut olemaan ylpeä juuristani eksoottisessa pohjolassa. Päristelen r-kirjainta lauseissa parhaani mukaan, sillä englantia puhuessani se huomaamattakin surkastuu. Kerron myös mielelläni suomalaisia tarinoita ja jaan perinteitä tutuilleni, jotka voivat vain haaveilla lumisesta lomasta revontulia katsellessa. Valitettavasti monille amerikkalaisille se jää vain haaveeksi, mutta minä voin ylpeänä sanoa asuvani tuolla Pohjolan paratiisissa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *