Extreme

Taideunelmat

Jo lapsena mielikuvitukseni sanottiin olevan hyvä. Kirjoitin hauskoja tarinoita ala-asteella, joita nykyään nauran vedet silmissä. Olin tosiaankin luova. Jos nykyään pitäisi lähteä kirjoittamaan lyhyitä novelleja, niin teksti ei todellakaan olisi noin mielikuvituksellista, vaan rutkasti realistisempaa. Samoihin aikoihin harrastin musiikkia ja teatteria, jotka kertoivat myös halusta toteuttaa itseään ja oppia uutta. Pidin piirtämisestä, vaikka kuvaamataitoni ei koskaan kymppi ole ollutkaan. Ehkä opettaja ei vaan ymmärtänyt sitä, mitä pyrin taiteellani sanomaan. Mitä jos tekemäni taide olisikin tuhansien eurojen arvoista? Ehkei kuitenkaan.

Olen kuitenkin alkanut pohtia. Haluan saavuttaa elämässäni jotain tärkeää ja antaa luovuuteni kukkia taiteen parissa. Haluaisin jättää itsestäni merkin maailmalle. En kuitenkaan ala taidemaalariksi, koska piirrustustaitoni on aika syvältä. Kuitenkin minulle on jäänyt ripaus mielikuvitusta, intohimo kirjoittamiseen sekä palo siihen, mitä ryhdyn tekemään. Kirjan kirjoittaminen olisi saavutus. Kuitenkin siihen vaaditaan niin paljon. En tiedä tulenko ikinä kirjoittaaan tuhat sivuista romaania tai kymmenen kirjan sarjaa, josta tehdään elokuvia. Minulle riittäisi vähempikin. Kunhan saavuttaisin jotain, mistä saisin olla ylpeä.

Harmittaa, koska olen jättänyt musiikin ja näyttelemisen. Kirjoitus on vienyt voiton näiden taiteiden taistelussa. Ajattelin kuitenkin hakea varastosta pölyttyneen Ibanezini ja alkaa taas soittaa. Olisi myös mukavaa löytää Turusta mahtava teatteriporukka ja löytää sisäinen luovuus ja nautinto uudestaan. Tunne, joka taiteen tekemisestä syntyy, on sanoinkuvaamaton.

Suosittelenkin kaikille luoville hörhöille aloittamaan rohkeasti harrastus tai päämäärä, joissa saa toteuttaa itseään täysillä.

-Katriina Kantonen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *