Extreme

Se yksi ja ainoa.

Tosiaan, ainoan pojan rooli Extremessä ei aina välttämättä ole helpoin. Joskus sitä huomaa olevansa yksin muita vastaan. Melko harvoin tosin. Eikä sitä kovin sovinistisia mielipiteitä kannattaisi esittääkkään, tulinsin lynkatuksi hyvin hyvin nopeasti. Okei, on meitä periaatteessa kaksi, Aleksi on ihan ikioma graafikkomme. Mutta uusi, vielä. Ei tyttövoittoisuus minun mielestäni näy toimituksen työssä. Suurempi ongelma on saada haastateltaviksi poikia. Missä ihmeessä te kaikki oikein piilottelette?
Alussa varsinkin sain kuulla kavereiltani piruilua aiheesta: ”Ai sulla on Matti oma fanikerho siellä”, ”Vähänkö sulla on monta tyttöä.” No, satuin nyt olemaan ainoa poika sillä kertaa, joka haki Extremeen. Enkä kyllä harmitellut ole pätkääkään. Aina sitä kysytään ja ihmetellään, että miten minä tulen tyttöjen kanssa toimeen niin hyvin. Tai siis,ainakin minä tulen tyttöjen kanssa toimeen, en minä tiedä tulevatko tytöt minun. Minkäs minä sille voin, että tyttöjen kanssa löytyy joskus enemmän yhteistä kuin poikien. Eikä siitä ainakaan haittaa ole tähän mennessä ollut. Toimituskaveritkin ovat oppineet käyttämään slogania ”Matti ja muut tytöt.” Tiedä sitten, onko ”vika” omassa feminiinisyydessä, vai tuntemieni tyttöjen oikeanlaisessa ”äijä” mentaliteetissa, että juttua riittää. Mutta ihan pienenä vinkkinä vaan pojat, että kuuntelelmalla tyttöjä voitatte paljon. Korvat ja olkapää ovat tärkeimmät ruumiinosanne tyttöjen ja poikien välisessä kanssakäymisessä. Eikä kavereiden kesken sillä sukupuolella suuremmin väliä ole. Eikä se toimituksen työskentelyyn, ainakaan minun mielestäni ole vaikuttanut. Etiäppäin mennään, sanoi mummo lumessa.