Paimion yläasteen ja lukion koululehti KASA halusi tehdä Extremestä jutun lehteensä. Lehden toimittajat kysyivät minulta, että mitä outoja juttuja Extreme-sivuille on tehty. Miten niin outoja juttuja? En saanut mieleeni ainuttakaan. Yritin selata kansioita, joissa vanhat Extremet ovat, ja bongata jonkun ”oudon” jutun. Onko outoa kirjoittaa sukista tai tehdä juttu siten, että avustaja istuu kaikki Turun bussit läpi? Ei oikeastaan. Ei sekään ole outoa, että kirjoitamme irc-gallerian julkkisista ja siitä, millainen on nuorten mielestä tosimies.

Outous on suhteellista. Joidenkin mielestä se, että turkulaisella pöytäjääkiekkoilijalla on ukrainalaisten kanssa sopimus, on outoa. Pöytäjääkiekkoilijan itsensä mielestä se on luultavimmin aika normi juttu.

Eri asia on, pitäisikö Extremessä olla jotain todella outoa. Ehkä meidän pitäisi kirjoittaa juttu ”Päiväni nenäkarvana”. Se saattaisi mennä jo vähän kafkamaiseksi. Itse asiassa nenäkarvat alkaa kuulostaa jo ihan hyvältä idealta. Tai sitten voisimme kirjoittaa jutun siitä, mitä kaikkea nuoret oppivat Aku Ankasta ja muista sarjakuvista.

Asioiden määritteleminen ja nimeäminen on aina valtaa. Jos määrittelen nämä jutut oudoiksi, vaikuttaa se siihen, millä tavoin juttuideat toteutuvat, ja siihen, miten niitä luetaan.  Tosin ensin jonkun extremeläisen pitäisi innostua nenäkarvoista. Sitten voimme miettiä, onko juttuidea outo vai ei.