Extreme

Oodi käsityötaitoisille



Ollapa käsistään niin kätevä, että kutoisi sukat ja villanutun tuosta noin vaan. Osatapa neuloa, virkata, tehdä savitöitä, maalata, piirtää… Minä syvästi ihailen ja kunnioitan ihmisiä, jotka näihin kyseisiin taidonnäytteisiin kykenevät, sillä itse en niiden tekoa taida alkuunkaan. Olen luova ihminen, mutta ilmeisesti innovoivuus omalla kohdalla kulminoituu sata prosenttisesti kirjalliseen ilmaisukykyyn.

Onneksi käsityötaidottomuus ei näin aikuisiällä haittaa enää juuri muita kuin minua itseäni. Jälkikäteen kylläkin käy vähän sääliksi sekä yläasteikäistä itseäni että sen aikaista käsityöopettajaani. Muistan, että kudoin kahdeksannella luokalla kokonaisen jakson verran säärystimiä (ovat muuten rumat, käytin niitä kerran naamiaisissa), jottei minun vain tarvitsisi koskea ompelukoneeseen. Lopulta jouduin kuitenkin istahtamaan senkin eteen. Katkesi pahuksen monta neulaa. En muista, tuliko mistään työstä milloinkaan valmista.

Virkata minä itse asiassa osaan! Ainakin tavallaan. Sormin. Lapsena sormivirkkasin kokonaisen lankakerän. Valitettavasti aikaansaannokselleni ei koskaan löytynyt minkäänlaista käyttötarkoitusta, ja innostus lopahti sitten siihen.

Savitöistä en edes ala puhumaan. Maalaamisesta voin sanoa sen verran, että siivosin juuri kaksi päivää sitten sänkyni alla pölyyntyneen canvastaulun varastoon. Se ehti olla huoneessani melkein vuoden, sillä ostin sen viime joulukuussa aikomuksenani tehdä siitä ihan valmis, ripustuskelpoinen taulu. Kaikenlaisia aivopieruja sitä ihmiselle tuleekin…

Seitsemännellä luokalla piirsin ensimmäistä ja toistaiseksi viimeistä kertaa elämässäni jotain hienoa. Kuvitin lyijykynällä rakkaan lemmikkioravani muotokuvan. Se päätyi kehyksissä seinälle ja yhä tänä päivänä saan kuulla siitä kehuja. Tämän mystisen taidonnäytteen jälkeen olen onnistuneesti piirtänyt vain kiemurakuvioita ja tikku-ukkoja kouluvihkojeni marginaaleihin. Olisi ehkä kannattanut piirtää enemmän tuolloin, jolloin mitä ilmeisemmin osasin pidellä kynää kädessäni oikein päin.

En ole katkera käsityötaidottomuudestani. Miksi olisin? Taitonsa kullakin. Nautin siitä, että saan ihailla toisten tekemien näpräysten äärellä. Kiitos kaikille niille, jotka ovat vuosien varrella äimistyttäneet minua kädentaidoillaan.

LINNEA LAHTINEN

1 kommentti

  1. Ihminen oppii mitä haluaa. Jos ei halua, ei opi edes äidinkieltään tai juoksemaan.
    Ihmisyys ja kätevyys on tahdon asia.

Vastaa käyttäjälle M Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *