Extreme

Nautin lyhyydestäni vain korkokengissä

Koulujen pakolliset terveystarkastukset ovat vähemmän mukavia kokemuksia. Viimevuotisessa terveystarkastuksessa koin yhden tähänastisen elämäni tähtihetkistä: olin vihdoin yli 160 senttimetriä. Olen tottunut olemaan aina lyhyin; ala-asteen pituusjonoissa olin ensimmäinen ja yläasteen luokkakuvissa minut laitettin aina eturiviin istumaan (sama jatkuu vielä lukiossakin). Syytin taannoin isääni lyhyydestäni ja minulle annetuista lyhyys-geeneistä. Vanhempani ovat molemmat keskipituisia ja isäni totesikin pilke silmäkulmassa ”Ei sinulla voi olla meidän lyhyys-geenejämme. Jos olisit samanpituinen kuin vanhempasi, olisit vähintään 170 senttinen.”

Minua ottaa suunnatomasti päähän se, kun minua käytetään nojailutelineenä. Hädän ja murheiden hetkellä tarjoan mielelläni lohduttavaa olkapäätä ystävilleni, mutta en tarkoita sitä sanonnan kirjaimellisessa merkityksessä. Tunnen painuvani kasaan ja lyheneväni entisestään huomatessani kyynärpään lähestyvän olkapäätäni. Itseäni huomattavasti pidemmät ystäväni eivät tunnu ymmärtävän edellämainittua perusteluani siitä, miksi menetän päreeni heidän nojatessaan olkapäähäni. Selityksien sijaan olenkin opetellut oikeanlaisen väistöliikkeen lyhyyttäni uhkaavien kyynärpäiden varalta.

On myös ainakin yksi syy miksi rakastan lyhyyttäni: kengät. Mitä korkeampi korko kengistä löytyy, sen parempi. Pikaisen laskutoimituksen mukaan omistan yli 25 paria kenkiä, joissa on vähintään seitsemän senttimetrin korko. Minusta on ihanaa sipsutella upeissa piikkikorkosaappaissa, kun taas yli 175 senttinen ystäväni joutuu tyytymään korottomiin kenkiin, jottei hän olisi kerrostalojen kanssa samalla tasolla.

6 kommenttia

  1. Mietippä ketä heiluu konserteissa muitten olkapäillä, kun olettavat kuitenki lyhyimmän olevan myös kevyin 😀 Ja voitto kotio! Ja monta kertaa oon ite saanu loistonaurut kaikist älyttömistä jutuista.. 😀 esim oon kuulemma käyny pesukoneessa liian kuumassa pesussa. Ja haleja on helppo saadda keltä vain, koska lyhyempiä on helpompi halata. Toisaalta tulee tyhmä olo ku halailee toisia navan kohdalta, mut mitäs pienistä 😀
    Eikä lyhyys rajota muuta, kun ehkä poliisikouluun pääsyä. Koripallossaki yläasteella opettaja totes mun olevan kolmen 190 pitusen pojan arvonen, ku heittelin kolmen pisteen koreja ja palloaki on kovin vaikee saada näin lyhyeltä pois 😀 Ja eipähän tipu korkeelta, jos sattuu menee jalat alta ;D

  2. Ihanaa kuulla kohtalotoverin kokemuksia. Tuskin olemme kuitenkaan ainoat, jotka ”kääpiökerhoon” kuuluvat. 🙂

  3. Oot sentään jutta päässyt jo yli maagisen 160 cm rajan 😀
    Ootko ikinä huomannu jos pyytää jossain kaupassa apua, että ne kaupantädit alkavat lässyttää, vaikka onki lyhyt ei tarkoita että on tyhmä tai nuori 😀 ite oon huomannut asian ja se ärsyttää

  4. vaikka oletkin lyhyt olet silti jo yli 160cm 🙂 kaikki eivät pääse siihenkään asti. Ja vaikka lyhyenä onkin joskus hankalaa, kavereitten mielestä se on vaan söpöä 😀 ja on kiva aina välillä nolata tuntemattomia jotka luulevat sinun olevan 13-vuotias vaikka olisikin jo lukiossa 😉

  5. Huomattu on kyllä. Vaikka onkin ulkoisesti pieni ja lyhyydeltään seiskaluokkalaisen tasoa ei se tarkoita, etteikö voisi olla henkisesti kypsä ja halutessaan vaikka ajatuksiltaan samalla tasolla tätien kanssa.
    Minä ainakin samaistun Danny DeViton lausahdukseen:
    ”Olen pätkä, jolla on huoneen kokoinen ego.”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *