Extreme

Motivaation ainekset

Kaksi vuotta sitten lukiosta valmistuttuani korkeakouluopintojen aloittaminen ei voinut vähempää kiinnostaa. Ajatus pääsykokeisiin pänttäämisestä tuntui kaukaiselta. Työntekoon taas motivaatiota riitti runsaasti, haalin tehtäväksi kaikki tunnit mitä vain tarjottiin. Töissä motivaatioon vaikutti lähestyvä muutto ja sen tuoma rahan tarve. Myös halu oppia ja kehittyä näyttelivät suurta osaa silloisessa motivaatiossa.
Vuosi sitten voimakasta motivaatiota ei ollut oikein mihinkään suuntaan. Luin pääsykokeisiin kyllä, mutta halu päästä sisään ei ollut niin kova, että olisin jaksanut tehdä paljoakaan koulun eteen. Myös kovin into työhön oli laskenut. Kaikki oli jo tuttua, eikä kehitysmahdollisuuksia juurikaan ollut. Vuosi sitten koin myös suurta ahdistusta kadonneen motivaation takia. Mietin, että jämähdänkö nyt tähän, jos halu päntätä ei ikinä tulekaan.
Tällä hetkellä motivaationi kevään yhteishakua kohtaan on huipussaan. Se on jopa niin voimakas, että se tuntuu varastavan huomiota kaikelta muulta. Ei ole asiaa, joka seuraavan parin kuukauden aikana voisi viedä keskittymiseni pois pääsykoekirjasta. Ja onneksi näin.
Minulle motivaation tärkein aines on tietynlainen pakko — pakko saada rahaa, pakko tehdä jotain valmiiksi, pakko onnistua. Jos oikoteitä onneen olisi, niin en varmaan motivoituisi mistään ikinä. Toinen eteenpäin puskeva tekijä on halu muutokseen. Tärkeintä on että ite tajuan, että nyt ei ole hyvä, haluan jotain muuta. Haluan että arkeni koostuu ennemmin luennoista ja tenteistä, kuin asiakaspalvelussa vääntämisessä. Kolmas motivoiva seikka minulle on myös kateus. Kadehdin joka kerta, kun nään opiskelijoita haalarit päällä. Mielessäni taannun viisivuotiaan tasolle ja kiukuttelen, että ”miks muut saa, mäkin haluun.”
Motivaatio ei tule hetkessä, eikä varsinkaan toisen käskystä. Itsekään ei voi motivaatiota pakottaa. Se tulee, jos on tullakseen. Tämänhetkinen motivaationi kehittyi ensin pikkuhiljaa, kun nykyinen arki alkoi vähitellen ärsyttämään enemmän ja enemmän. Viimeinen tehostaja motivaatiolle oli, kun töissä asiakas sylki päälleni. Ainoa ajatukseni oli, että kiitos hei, nyt mä menen kouluun. Pitäisi varmaan kiittää, sillä nyt motivaationi resepti on valmis.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *