Extreme

Miksi lukulomalla jaksaa lukea?

Aamusta iltaan lukemista ja tehtävien tekoa. Välillä syömistä, välillä kavereiden kanssa jutustelua, mutta lähinnä opiskelua päivät pitkät. En tietenkään odottanut abivuoden, ja varsinkaan lukuloman, olevan helppoa, mutta ehkä hieman naiivina myönnän, etten odottanut sen olevan kuitenkaan näin rankkaa.
Turun pääkirjastosta on tullut toinen kotini. Olen ennenkin aina viihtynyt siellä, mutta vasta nyt käsitän, kuinka suuressa roolissa se on monen nuoren elämässä. Siellä on hyvät puitteet opiskeluun: runsaasti pöytätilaa useammassa kerroksessa, mukavat tuolit, lukuvalot sekä pistorasiat tietokoneille ja muille elektronisille härpäkkeille. Ei siis ihme, että päivällä kiireisimpään lukuaikaan lähes jokainen paikka on varattu.
Itse aloin opiskelemaan kirjastossa, sillä keskittymiskykyni ei riitä kotona lukemiseen. Kun luen yksin koton, näprään vähän väliä kännykkää, käyn etsimässä keittiöstä syötävää tai yksinkertaisesti nukahdan väaymyksestä. Kirjastossa muiden opiskelijoiden ympäröimänä halu nukkua tai surffata netissä vähenee huomattavasti, ainakin itselläni. Muiden opiskelu motivoi, ja hiljaisuudessa keskittyminenkin paranee. Kyllähän kirjastossa pientä taustahälyä on, mutta se on sellaista, johon en liiemmin kiinnitä huomiota.
Lukeminen on rankkaa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Aamusta iltaan tuolissa istuminen on suhteellisen rasittavaa. Lisäksi itsekurin ylläpitäminen, lähestyvien kokeiden tuoma paine sekä ylipäänsä lukustressi verottavat vähintäänkin runsaasti hermoja. Varsinkin aluksi oli vaikea istua paikallaan pidemmän aikaa ja opiskella itsenäisesti. Vähitellen siihen kuitenkin tottui, ja nyt lukeminen on jo ihan mukavaa puuhaa.
Vaikka tällä hetkellä lukeminen ja ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen ovatkin prioriteetti numero yksi, pitää elämässä olla kuitenkin muutakin sisältöä. Vapaa-aika, kuten urheilu, kavereiden kanssa oleminen tai pelkästään laiskottelu, ovat hyvää vastapainoa lukemiselle. Minulta räjähtäisi pää, jos lukisin koko lukuloman tekemättä mitään muuta. Viimeistään silloin huomaa tarvitsevansa muuta tekemistä kuin lukemista, kun tehtävien teko alkaa tökkiä pahemman kerran ja kirjat tekisi mieli paiskata ikkunasta ulos.
Erään valmennuskurssin infoillassa joku sanoi osuvasti jotenkin näin: ”Olette onnistuneet vasta silloin, kun tämä kevät tuntuu teidän mielestä epäinhimilliseltä.” Tässä tapauksessa tarkoitettiin pääsykokeisiin lukemista, mutta mielestäni se ajaa asiansa myös YO-kokeisiin valmistautuessa. Abivuonna on tarkoitus opiskella ahkerasti, eikä siitä pääse yli eikä ympäri.
Joten, lukemista päivästä päivään. Mikä oikein saa minut keskittymään tähän? -Se, että haluan näyttää, etten ole istunut kolme vuotta lukiossa aivan turhaan.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *