Extreme

”Lupaan” ja vannon kautta kiven ja kannon…

Uuden vuoden juhlinta on tylsää hommaa, jos sen tekee joka vuosi samalla tavalla. Tuunaaminen tuntuu olevan kaikessa nyt muotia, joten päätimme juhlaporukassamme tuunata perinteiset juhlarituaalit.

Jokaisen juhlijan piti keksiä yksi lupaus ja yksi asia, jota ei lupaa. Lupaukset ja epälupaukset laitettiin eri pipoihin. Jokainen sai vuorollaan nostaa lapun kummastakin piposta ja lukea lupauksensa juhlallisesti videokameralle. Kierroksen alkupää pääsi helpolla: joku lupasi syödä paljon mansikoita ja joku toinen ei luvannut muuttua aamuvirkuksi. Huolettomana nostin itselleni lapun. Pienen hiljaisuuden jälkeen pystyin vihdoin tekemään lupauksen kameralle: ”Lupaan keksiä elämäntarkoituksen ja saada aikaan maailmanrauhan.”

Myönnän, että olisin mieluummin syönyt vain mansikoita. Muut pohtivat, että missikisoihin osallistuminen saattaisi olla helpoin tie rauhoittaa maailma. Ei kiitos. Toinen tuunattu taikamme paljasti, että olen syyskuun lööppikuningatar. Ehkä sillä on jotain tekemistä maailmanparantajaroolini kanssa?

Lupaus on aina lupaus. Uudenvuodenlupaukset lienevät kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Eihän kukaan jaksa tammikuuta pidempään liikkua ja laihduttaa ahkerasti. Viimeistään kesäkuussa kadotettaviksi määrätyt kilot ovat tulleet tuplana takaisin. On taitolaji keksiä sellaisia lupauksia, jotka vuoden ajan pystyy pitämään. Voin suosiolla unohtaa puheet maailmanrauhasta ja keksiä jotain uutta. Lupaan vaikka… no syödä niitä mansikoita.

Ai niin. En luvannut ostaa uutta autoa. Vai oliko se sittenkin olla ostamatta?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *