Päätin tammikuun alussa muuttaa kulutustottumuksiani ympäristöystävällisempään suuntaan. Yksi isoimmista muutoksista minulle oli päätös siitä, etten osta enää muovikasseja tai muovipulloja. Laitoin koulureppuuni kangaskassin ja metallisen juomapullon, joita olen kantanut mukanani koko ajan siitä lähtien. Vaatekaupassa kassahenkilö hieman naurahti, kun kaivoin kangastusseilla koristellun kassini esiin, mutta sen kummempaan kohteluun en ole vielä törmännyt. Toki oman kauppakassin ja juomapullon pitäminen mukana ei ole mitenkään erikoista, vaan monet tekevät näin ihan vanhoista tottumuksistaan.

Tulevaisuutta ajatellen seuraava askeleeni ekologisempaan elämään on toivottavasti lihansyönnin lopettaminen kokonaan ja hidas siirtyminen kohti muovitonta elämää. Vaatteiden ostaminen kirpputoreilta ja kasvisruuan valmistaminen ovat asioita, joita toivon vuoden lopussa osaavani tehdä jo luontevasti. Taivoitteenani olisi siirtyä rauhallisesti, pienillä muutoksilla, kohti kestävämpää kulutusta. Esimerkiksi muovipullon ostamisen voi helposti jättää välistä, mikäli kantaa mukana omaa pulloaan. Mikäli kuitenkin muovipullo on pakko ostaa, sitä kannattaa käyttää useammin, kuin kerran.

Kun joka suunnasta vuorotellen muistutetaan maapallomme kriittisestä tilasta, niin kutsuttua ilmastoahdistusta lievittääkseni päätin yrittää tehdä edes jotain. En ole yksin päätökseni kanssa. 15.3. järjestettyyn ilmastolakkoon osallistui monia koululaisia ympäri maailmaa. Ilmaston ja tulevaisuuden puolesta toimiminen on kuitenkin jotain, mitä ei pysty tekemään yksin. Yhden ihmisen valinnat ja teot eivät yksinään saa aikaan muutosta, mutta emme myöskään saa muutosta aikaiseksi ilman niitä.

Ehkä kahdensadan vuoden päästä meidän aikakauttamme kutsutaan muutoksen ajanjaksoksi. Lapset lukevat kouluissa ilmastonmuutoksesta, joka oli koitua maapallon kohtaloksi, mutta jonka uhan selätimme yhteistyöllä ja muuttamalla tapamme. Nyt jos koskaan on aika muuttaa tottumuksia, niin yksittäisten ihmisten, kuin kokonaisten valtioidenkin. Jos maapallo voi huonosti, niin voimme lopulta mekin.

Ympäristöasiat ovat tavallaan itsestäänselvyyksiä. Uskon kaikkien kyllä tietävän, että kierrättäminen kannattaa tai että autolla kulkeminen on haitaksi ympäristölle pitkällä aikavälillä, mutta aamulla kaatosateen yllättäessä moni valitsee silti mieluummin työ- tai koulumatkan lämpimän auton kyydissä, kuin kävellen tai pyörällä. Tiedämme kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta syystä tai toisesta oma mukavuudenhaluisuutemme saa meistä voiton kerta toisensa jälkeen. Totuttujen tapojen muuttaminen on haasteellista, varsinkin jos ei löydä itsestään siihen tarvittavaa motivaatiota.