Extreme

Klapien filosofiaa

Ulkona on todella kylmä ja minä heittelen klapeja kasasta traktorin lavalle vain sitä varten, että kohta pääsen heittelemään niitä lavalta puuvajaan. Homma on tylsää ja puuduttavaa. Lava täyttyy koko ajan, mutta näyttää silti siltä, ettei alkuperäisestä kasasta puutu klapin klapia.
Runsaan kahden päivän klapien heittelyn jälkeen ei auta kuin nostaa hattua niille, jotka tekevät fyysistä työtä. Se on rankkaa. Ei pelkästään fyysisyytensä takia vaan myös henkisyyden. Vei hetken, ennen kuin totuin siihen, että ainoa viihdyke olisi omat ajatukseni. En edes siivoa tai aja autoa ilman jonkinlaista tekemistä. Jos minulla ei ole musiikkia tai äänikirjaa vähintään laulan itsekseni.
Miten puukasasta sitten selvitään mahdollisimman nopeasti? Miten sen ajan saisi kulumaan niin, että enää ei tarvitsisi palata saman kasan äärelle? Miten ihmeessä motivoisin itseäni heittelemään puupalikkaa puupalikan jälkeen kun ne eivät tunnu vähenevän silti?
Vastaus on helppo. Ota klapi käteen, ja heitä se lavalle. Tee niin uudestaan. Se on juuri niin yksinkertaista, kuin miltä se kuulostaa. Klapit eivät osaa kävellä, ne eivät  heittäydy itsestään lavalle. Ennen kuin sitä huomaakaan, juuri kun epätoivo on vallannut mielen, kasa onkin pienentynyt.
Siinä sitten tylsistyessä oli aikaa filosofoida. Ymmärsin, ettei klapien heittely eroa juurikaan elämästä. Samalla lailla joskus tulee sellainen olo, että joku tuntuu mahdottomalta. Kokeisiin lukiessa ei tieto tunnu tarttuvan päähän, vaikka kuinka opettelee kappale kerrallaan. Siivotessa huone tuntuu olevan sotkuinen tavaroiden siirtelystä huolimatta. Mieliala ei tunnu kohentuvan, vaikka koittaakin ottaa pieniä askeleita. Uudenvuoden inspiroima urheilukin alkaa tuntua turhalta kun tuloksia ei näy missään.
Unohdamme kuitenkin usein olla kärsivällisiä. Pienissä askeleissa on voimaa. Totta kai matkalla iskee epätoivo, se kuuluu asiaan. Se ei kuitenkaan ole syy luovuttaa. Elämän vaikeuksien edessä ei saa jäädä makaamaan mutaan. Jonain päivänä ne kaikki kymmenet tai jopa sadat pienet askeleet, joita on ottanut tavoitteitaan kohti palkitaan. Jonain päivänä se kasa pienenee ja jonain päivänä, sitä ei ole enää ollenkaan.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *