Extreme

Keväthavaintopäiväkirja

On siis kevät, kuljen Aurajoen rantaa.

Kyseinen skenaario on ollut iso osa viimeaikaista elämääni. Kevät on ehdottomasti lempi vuodenaikani, ja etenkin tänä vuonna se on tuntunut erityisen ihanalta. Olen tehnyt myös muutaman uudenlaisen keväthavainnon.

Ensinnäkin, kevään ensimmäinen päivä on vakiintunut itselleni aina siksi päiväksi, jolloin turkulaiset valtaavat Aurajoen rannat ja nauttivat auringosta. Olen kulkenut joen ohi päivittäin nyt kaksi kevättä, ja ilmiö ei ole jäänyt epäselväksi. Ensin muutaman päivän ajan ihmiset lämmittelevät ajatusta jokirantajäätelöistä, ja kuin taikaiskusta kaikki suorittavat toiminnon.

Kevät herättää ihmisten lisäksi myös muut eliöt. En tiedä, johtuuko tämä vain siitä että olen nukkunut ikkunat auki, mutta lintujen laulu on tuntunut tänä keväänä iskevän aivan uudenlaisella voimalla. Myöskin oravat tuntuvat olevan erityisen vauhdikkaalla päällä. Ennustaako tämä siis hyvää kesää, eläinten vaistothan kun ovat tunnetusti parempia kuin ihmisten? Toivottavasti.

Kevät on uudistumisen aikaa monessa mielessä. Joku lukee pääsykokeisiin hiki hatussa jotta syksyllä elämässä alkaisi uusi vaihe, toinen leikkaa hiuksistaan 20 senttimetriä. Itselleni on tapahtunut muutos niinkin pienessä asiassa kuin suhtautumisessa aamukahviin. Ennen se oli minulle pakollinen moottorin käynnistys, mutta nyt kevään myötä olen halunnut nauttia entistä pidempään kahvihetkistäni. Herään siis aamuisin puoli tuntia aikaisemmin kuin ennen, jotta ehdin katsella ikkunasta kaunista kevätaamua kahvikuppi kädessä. Lisäksi huomaan valitsevani vain keväisiä kuppeja.

Usein Turusta puhutaan kesäkaupunkina. Uusi havaintoni on, että ei suinkaan. Turkuhan on ennen kaikkea mainio kevätkaupunki. Mikä muukaan herättelisi niin mukavasti tulevaan kesään kuin Aurajoen viereisten penkkien täyttyminen sekä Teatterisillan narsissit.

Kenties suurin havaintoni keväästä on onnellisuus. Se vain tulee itselleni aina vuodenajan vaihduttua kevääseen. Tähän aikaan kuuluu kutkuttavaa odotusta ja jonkin uuden kaipuuta. Nuo kaksi voimaa pitävät maailman jatkuvassa kehityksen liikkeessä. Aika hienoa, eikö.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *