Extreme

Keväthämy


Eräänä torstaina aamuaurinko eksyi makuuhuoneeseen jo ennen aamukahdeksaa. Se paistoi hutaisten suljettujen pimennysverhojen raosta suoraan unisiin silmiin ja sai näkökentän välkkymään. Etupihan omenapuun oksalla sirkutti pikkulintu. Tuntui keväältä ja suupielet nytkähtivät hymyntapaiseen. Kuukausi takaperin olisin kääntänyt kylkeä ja nukkunut aamuluennon ylitse, mutta nyt hypähdin ylös sängystä ja nautin aamun valoisesta aikaisuudesta keittiön ikkunan lävitse.
Minikevät täydellisessä seesteisyydessään loppui tosin lyhyeen, kun koira ryhtyi ulvomaan lintutrion lauluvalinnalle. Ulos päästyään se rupesi aterioimaan lumen alta paljastunutta ruohoa ja leikkimään lammasta. Hetkeksi karvaturrikin malttoi luopua kaikesta touhottamisesta nauttiakseen lämpösäteilystä. Almanakat on käännetty maaliskuun puolelle ja kevään tulo valtaa kahvipöytäkeskustelut.

Toki tämän taianomaisen illuusioaamun ja nykyhetken väliin on mahtunut pari sateista päivää, jokunen kirpeä pakkasyö ja kilometreittäin liukkaita kävelyteitä. Kun aurinko läikkyy asfalttiin, unohtaa pukea lapaset ja valitsee välikausitakin, vaikka lämpötila jumittaisikin pakkasen puolella. Talvikoomasta ylös kömpivä mieli ryhtyy keväistelemään heti tilaisuuden tullen, vaikka virallisen määritelmän mukaan vuodenaikaa saattaa kutsua kevääksi vasta silloin, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi ylitse nollan.

Valitettavasti kevät ei tule ilman lätäköitä, katupölyä, ali- ja ylipukeutumista tai sateita. Ensi viikoksikin on luvattu takatalvea, mutta rännän rähmiessä ja pakkastuulen paukkuessa voi ajatella lämpimiä ajatuksia. Kevät on mielentila siinä missä aurinkoinen juhannus tai valkoinen joulukin.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *