Viime vuonna yhteishaun aikaan kiertelin lukioiden esittelyilloissa. Valtavat sisäänkäynnit ja pitkät käytävät opiskelijoineen hämmästyttivät. Hymyilevät lukiolaiset vaikuttivat kypsiltä, ja heidän seurassaan tunsin itseni kovin pieneksi. Lukion lämmin ilmapiiri ja iloa hehkuvat nuoret saivat pääni aivan pyörälle. He saivat minut uskomaan, ettei lukiota parempaa paikkaa olekaan. Sen illan jälkeen olisin aloittanut opintoni lukiossa siltä seisomalta.
Elokuun kymmenentenä päivänä aloitin kuin aloitinkin ensimmäisen lukiovuoteni. Fiilistelin keltanokkalippikseni alta, miten wilmassa luki nyt “opiskelija”. Vieraasta oppimismenetelmästä, kurssisuunnitelmista ja hankittavista kavereista aiheutunut jännitys ei onneksi kestänyt kovinkaan kauaa. Käytäntöihin sopeutui nopeasti jaksojärjestelmästä koeviikkoja myöten.
Lukuvuosi aloitettiin ilman turhia pölinöitä ja yhtäkkiä tuntui siltä, kuin olisin ollut lukiossa aina. Opiskelijoiden meininki esittelyillasta oli laskenut tavallisiin maanantaiaamuihin. Rutiininomainen kouluarki palautti minut maankamaralle ja ihastus lukioon hiljalleen himmeni. Koulunkäynti tuntui melko samalta kuin ennenkin.
Tunneilta löytyy aina joku, jolle jutella. Koulu on helppo puheenaihe jokaiselle lukiolaiselle: “mitä kursseja sulla on tässä jaksossa”, “tiiätkö sen hyvän hissan open”, “miten koeviikko meni”. Välillä jatkuva puheensorina pelkästä lukiosta puuduttaa. Huomaan itsekin puhuvani useasti lukioon liittyvästä työstä ja ajatuksista perheenjäsenille kuin puolituttavillekin. Kai olisi muutakin juteltavaa kuin koulutyöt.
Olen kuullut sanottavan, että lukio on ihmisen parasta aikaa. Niin ehkä ajattelinkin sen olevan, kun kolmivuotinen taipaleeni lukiossa teki tuloaan. Ristiriitainen lukio itkettää ja naurattaa. Elämä kävisi todella tylsäksi, jos eläisi ottaen koulun liian vakavasti. Vaikka arki tuntuisi yksinkertaiselta, maltetaan odottaa. Viime tammikuun esittelyillassa oli mielenkiintoista tajuta, että nyt minä saatoin olla se kasvanut lukiolainen yhdeksäsluokkalaisen silmissä. Aika kuluu nopeasti ja uskon, että ihan huomaamattaankin lukiosta todella kiteytyy nuoren erityistä aikaa.