Extreme

Joulujolkotusta


Minä olen jouluihminen, kovan luokan joulufani, tontuista tykkääjä ja varsinainen tonttu itsekin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Se, että pidän joulusta kuin hullu puurosta, ei liene kenellekään, joka on ikinä nähnyt minut vilaukseltakaan syys- ja joulukuun välillä, epäselväksi. Mitäs sitä jouluhulluuttaan peittelemään, iloisesta asiasta kun kerran on kyse!

Jouluun liittyy triljoona ihanaa asiaa ja useita upeita aspekteja, mutta erikseen voin jaaritella myös eräästä spesiaalista ja tunnelmallisesta joulunajan lukuhelmestä: joululehdistä. Mikä olisi parempi tapa virittäytyä lähestyvään joulukuuhun kuin selailla jouluisia kuvia, reseptejä ja tarinoita?

Tosin, mikäli haluaisit lainata näitä kyseisiä lukuaarteita lähiseudun kirjastoista, esitän mitä syvimmät pahoitteluni. Lainasin ne kaikki – tai siltä ainakin tuntuu. Kannoin selkä väärällään kahdeksan kiloa joululehtiä kotiini. Ne pitävät minulle mitä parhainta seuraa niin päiväkahvin kuin iltateenkin aikaan. Minulle ei juurikaan ole väliä sillä, onko lehden painovuosi 2005 vai 2015. Minulla ei ole varaa nirsoilla vuosikertojen suhteen, koska vain täksi jouluksi julkaistavat teemalehdet eivät millään sammuttaisi janoani.

Luen joululehtiä ihan muuten vain, omaksi ilokseni. Ja toisinaan myös toisten iloksi, sillä silloin tällöin lehden sivuilta kävelee vastaan mitä mainioin joululahjaidea jollekulle läheiselle (tai minulle, kröhöm). Parhaat reseptitkin kerään talteen, jotta joku minua enemmän leivonta-orientoitunut tonttu voi niitä kokeilla.

Voi tätä minun iloni määrää, kun on vihdoinkin marraskuu ja alkaa pitkän itsensä hyssyttelyn jälkeen olla jo sellainen aika vuodesta, että joulusta puhuminen on täysin soveliasta! Lämmin suositukseni kaikille enemmän ja vähemmän kanssatontuille: kuppi kuumaa kaneliteetä, sekalainen kimara sesonkisuklaita ja tunnelmaa täynnä oleva joululehti. Loppuvuoden kiistatta oivin trio.

LINNEA LAHTINEN

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *