Extreme

Harrastaa, ei harrasta, harrastaa…


Syksy saapuu ja tuo tullessaan otollisimman vuodenajan uuden harrastuksen aloittamiselle. Jumpparyhmät starttaavat kesätauon jälkeen, kerhot kokoontuvat taas säännöllisesti ja kursseja on tarjolla niin kellon rakentamisesta kuin kulttuuriosaamisestakin.

Elokuun alkaessa sitä pitäisi aina keksiä jotain uutta ja kehittävää sisältöä omaankin elämäänsä. Ryhtyisinkö opiskelemaan uutta kieltä tai osallistuisinko joogakurssille? Hankkisinko tarpeellisia taitoja kokkausryhmästä tai tutustuisinko mielenkiintoisiin ihmisiin lukupiirin tai lenkkiporukan kautta? Pitäisikö repäistä oikein kunnolla ja aloittaa saksofonin soitto tai liittyä teatteriporukkaan? Vaihtoehtoja on niin paljon, että törmää runsaudenpulaan etsiessään juuri itselleen passelia vapaa-ajanvietettä.

Alkutouhotuksen ja suurien suunnitelmien teon jälkeen toteutustasolle asti karsiutuu yleensä muutama harrastus. Ensimmäisten kokeilukertojen jälkeen innostus jotakin mielenkiintoiselta vaikuttanutta puuhaa kohti sammuu, ja jäljelle jää ainoastaan oma lemppari. Kokeilemalla oppii, mistä tykkää ja mikä ei puolestaan miellytä. Kotiin ei koskaan kannata jäädä nysväämään etukäteisskeptisenä: kaikki hankitut kokemukset kartuttavat elämyskiintiötä ja auttavat tuntemaan itseään paremmin.

Ehkä espanjanosaamiseni tulee jäämään kohteliaisuusfraasien ja säästä puhumisen tasolle. Voi kuitenkin olla, että hullaannun kauniista eurooppalaiskielestä täysin ja pänttään kielioppia hiki hatussa kuin tunnollisinkin oppilas. Saatan löytää joogatessa tien omaan sisäiseen nirvanaani tai sitten teen aurinkotervehdyksiä omien haukotuksieni tahtiin. Pointti on se, että etukäteen ei voi tietää. Pitää vain uskaltaa kokeilla. (Saisinkohan jostakusta seuraa kaappikellokurssille tai kiinan kielen tunneille? Ihan vain kokeillakseni, josko löytäisin itsestäni uusia puolia.)

LINNEA LAHTINEN

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *