Extreme

Erimielisyyksiä kellojen kanssa

Tahtoisin vaihtaa pari valittua sanaa herra Ajan kanssa. Tästä ei nimittäin tule enää yhtään mitään.
En tiedä olenko itse vain surkea organisoimaan vai loppuuko aika ihan oikeasti aina kesken. Tuntuu etten nykyisin tee mitään mikä ei liittyisi kouluun, Extremeen tai johonkin aivan pakollisiin sukulaisten kissanristiäsiin, joihin minun on pikkuserkun siskontytön kaverina kertakaikkiaan pakko osallistua. Ainakin niiden sukulaisten mielestä.
Suurin ongelma on se, että noin puolet kalenteriini merkityistä ajoista vaativat toiseen kaupunkiin matkaamista. Näin ollen sitä harvinaista aikaa kuluu ihan kiitettävästi junassa tai bussissa istumiseen. Haastattele siinä sitten turkulaisia kun itse istuu pölyisessä bussissa matkalla Raumalle.
Ajan loppuminen harmittaa, koska se tarkoittaa pakostakin jostain luopumista. Näillä näkymin se koskee rankimmin Extremeä ja ranskan opiskelua. Mutta mahdollisesti jatkuva kiire tasaantuisi tästä pikku hiljaa. Ainakin toivon niin. Tai sitten minun pitää oppia aikatauluttamaan menoni paremmin.