Extreme

Ei niin lomainen kesä


Ylä-asteella kesäloma on itsestäänselvyys. Teineistä ahkerimmat ja hyvätuurisimmat saattavat löytää kesätyöpaikan kuukaudeksi tai pariksi, mutta suurin osa yläkoululaisista odottaa lomaa ilman velvoitteita kuin kuuta nousevaa.

Kolmannen asteen oppilaitoksissa kevättä usein leimaa niin kutsuttu opiskelu-uupumus. Kaikkensa antaneet lukiolaiset ja ammattikoululaiset ovat elämännälkäisiä ja kesän kestävää kouluttomuutta odotetaan hyvin erinäisistä syistä. Useimmat kuitenkin yrittävät tosissaan työllistyä kesäkuukausiksi tai vähintäänkin kuolaavat edes lyhytjaksoisen duuniputken perään. Mitä vanhempi on, sitä enemmän kesänvietto helposti maksaa, joten chillisti ottaminen joutuu jakamaan ykkössijan työnteon kanssa. Kuitenkin on kesä ja on loma, joten suurinta osaa hymyilyttää.

Sitten on niin kutsutta aikuisuus, jossa kesäloma ihan aikuisten oikeasti saattaa olla vaikka marraskuussa, ja koko kesä painetaan duunia tukka putkella. Tuntuu, että koko kansa rientää riemu repeillen kesälaitumille, ja itse sitä pistää herätyksen kello kuudeksi seuraavaa aamua varten. Muut murehtivat siitä, että mahtuuko piknik-koriin sekä patonki että skumppapullo, ja oma suurin ongelma on se, ettei työtoimiston tietokoneen näppäimistö toimi. Kaikki muut, siis ihan kaikki muut, leikkauttavat kesätukan, ruskettuvat, haisevat aurinkorasvalta ja muuttuvat ulkoilmaihmisiksi. Itse puolestaan laskee fanaattisesti kassapöydälle puklattuja viiden sentin kolikoita kahdeksan tuntia päivässä. Koko Turku tuntuu harrastavan kesäistä spontaaniutta ja toteuttavan päiväretkiä Ruissaloon, onkireissuja mökille ja pyörämatkoja naapurikuntiin. Omalla kohdalla ainut nähtävissä oleva aurinko on puhelimen taustakuvassa. Kaikilla muilla on hauskaa ja sitten joku onneton, minä, joutuu olemaan töissä.

Stop! Äskeinen luonnehdinta on ääreiskärjistetty esimerkki. Tottahan se on, että kesälomien lomamaisuuteen tottunutta pulliaista pikkaisen ahdistaa, kun 12 vuotta samaa kaavaa toistaneeseen koulujen lomarytmiin tulee muutos. Ihan oikeasti en kuitenkaan valita omaa tilannettani. Ehkä vähän marisen ja nurisen, mutten valita. Ainakaan ihan vielä, koska ne kuuluisat ”kaikki muut” ovat vielä toistaiseksi koulujen penkeillä.

Minä saan kevyen laskun aikuisuuteen, kun ihka ensimmäinen palkallinen kesälomani alkaa samalla töräyksellä koulunkävijöiden kanssa. Ero on siinä, että kahden viikon kulutta minä puen kauluspaidan ja palaan töihin, kun muut jäävät toiselle puolelle jokea jatkamaan kesänviettoa. Ja sitten minä olen loppukesän töissä ja ne kuuluisat ”kaikki muut” hilluvat ja hällä välittelevät velvollisuuksista.

Taas stop! Pitää ajatella positiivisesti. Loma ei tuntuisi lomalta, jos sitä eivät edeltäisi ja seuraisi suuret stressitasot, tiiviit päivät, oman jaksamisen yliarvioinnit ja loputtomilta tuntuvat työvuorot. Sitä paitsi, minullehan peräti annetaan taskurahaa siitä, että olen poissa töistä kaksi viikkoa. Aika mahtavaa.

Sitä paitsi, ainahan on niitä vapaapäiviä, jolloin voi melkein leikkiä olevansa pidemmälläkin lomalla. Minä myöskin tykkään työstäni, joten kyllähän sitä kesällä voi tehdä ihan samalla innolla kuin muinakin vuodenaikoina. Etten vaikuttaisi ottavan työntäyteistä kesää vastaan epäinhimillisellä tarmokkuudella, toivottakoon, että aurinko paistaa eniten niinä päivinä, kun meikäläinen on vapaalla jalalla.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *