Extreme

Arkionnen monet kasvot


”Onni löytyy arjesta” on Mannerheimin Lastensuojeluliiton tunnettu slogan. Teki tässä eräänä päivänä mieleni soittaa MLL:n asiakaspalveluun ja penätä yleisiä ohjeita siihen, kuka tämä tällainen Onni on, miltä hän näyttää ja mistä hänet löytää.

Arjen ihanuuden toitottaminen on tämän päivän trendi – ja taitaapa se olla osin myös statuskysymys. Kaiken maailman some-persoonat ja internet-julkkikset löytävät onnea kilpaa ani varhaisista kahvikupposista, torstai-illan joogatunneista ja neljätoistatuntisista työpäivistä. Samalla me tavalliset kuolevaiset ryömimme maanantai-aamuisin keittiöön 06.50 keittämään Juhla Mokkaa, ulkoilutamme koiraa keskellä loskaa ja nuokumme läpi standardikestoisen koulu- tai työpäivämme.

Minä en ole koskaan löytänyt onnea aamuherätyksistä, ruuhkabusseista, kasaantuvista deadlineista tai tenttikirjoista. Mitä iloittavaa niissä muka on? En ole luonnostani kovinkaan hilpeä otus. Päinvastoin, olen mielenmaisemaltani verrattain synkeä tapaus, joka ei hyppele auringonnousuun käsikynkkää arkionnen kanssa viidesti viikossa.

Joku siellä nyt kauhistelee, että miten tuokin alakuloinen möykky elämästä selviää. Ihan hyvin, kiitos kysymästä. Olen luonteeltani melankolinen, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi onnellinen. Arjen onni tarkoittaa kaikille eri asioita.

Minä istun bussissa numero 56 suu viivana ja kuulokkeet korvilla, mutta on perätöntä väittää, että olisin yhtään sen vähempää tyytyväinen kuin viereisellä penkillä Naantalin auringon lailla loistava Laila tai bussin takaosassa ääneen hekotteleva Leevi.

Olen lievästi äkäinen joutuessani heräämään liian aikaisin, mutta lepyn aika nopeasti ja yleensä päivästäni tulee ihan hyvä – ellei kerrassaan erinomainen.(Tai sitten tosi huono, koska sellaisiakin päiviä on, mutta se on ihan ok.)

Mielestä onnellista arkea on sellainen elo, jossa pohjalla on syvää tyytyväisyyttä, joka ei murru myöhästelystä, pyykkivuorista, kadonneesta bussikortista tai paniikkikiireessä tehdyistä ruokakauppareissuista. Onnellista arkea on elää seitsenpäiväistä viikkoa iloineen ja suruineen, sallien itsensä olla juuri niin onnellinen kuin milläkin hetkellä hyvältä tuntuu.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *