Extreme

Aina valmiina

Istumme kokouksessa. Minulle hihkaistaan: ”Teetkö tämän jutun? Viitsitkö selvittää kirppariaikataulut?” Mietin aina, etten ehdi. Vastaan aina ”Joo”.

Sana ei on helppo muodostaa. Se koostuu vain kahdesta vokaalista. Osaan minä senkin sanoa, esimerkiksi vastauksena kysymykseen ”Olisiko siitä liikaa vaivaa, jos tekisit vielä tämän?”. Ainainen vapaaehtoisuus ja avuliaisuus ei ole kuitenkaan täysin tervettä.

Yksi syy on, että auttavainen partioasenne sukkuloi salakavalasti arkeeni. Toisaalta, ihmiset ovat itsekkäitä olentoja. Kun tarjoudun tekemään jotain ylimääräistä jonkun puolesta, saan hyvän mielen. Olen siis itsekäs. On hurjan mukavaa tuntea itsensä tärkeäksi. Pitää kuitenkin ymmärtää, että pelkkä askareiden rohmuaminen ei tee kenestäkään tärkeää. Ei se määrä, vaan laatu. Minun pitäisi tosissani miettiä, pystynkö hoitamaan hommani täydellä panoksella. Onneksi on viime tippa. Muuten kaikki jäisi tekemättä.

Kiire on jokapäiväistä. En kuitenkaan enää osaisi viettää päiviäni räkimällä kattoon. Täysi kalenteri on kaunis kalenteri.