Extreme

Ahdistava aikuistuminen

Maaginen 18- vuotissyntymäpäiväni häämöttää jo kulman takana. Vaikka olen valmis tulevaisuuden tuomiin muutoksiin, en tiedä haluaisinko olla. Eihän aikuistuminen tapahdu heti puhaltaessa kakusta kynttilöitä, mutta pitäisikö silloin olla jo henkisesti valmis?
Mitä henkinen valmius edes tarkoittaa? Toki olen jo tarpeeksi vanha selviytymään arkipäivän haasteista, mutta kysyn vanhemmiltani ahkerasti neuvoja iästäni huolimatta. En siksi, että vanhemmat ihmiset ovat automaattisesti itseäni parempia, vaan siksi, että he ovat kokeneet enemmän.
Vanhempamme kulkevat edellämme, jotta voisimme ottaa jostain mallia. Ja kun olemme valmiita kulkemaan omaa tietämme, siirtyvät he taka-alalle. Eikö olekin ihanaa tietää, että joku on aina ottamassa meidät kiinni pudotessamme?
En pelkää täysi-ikäisyyttä, mutta pelkään minulle asetettavia odotuksia. Liittyivät ne sitten opintoihin, asumisjärjestelyyn tai työntekoon, minun on vain pysyttävä omana itsenäni. Ehkä aikuistuminen tulee vasta myöhemmin kokemuksen myötä, sillä ikähän on vain numero.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *