Viikon tuulia

« Atkinsin dieetti vie voiton jopa Göran Perssonista |

Ruotsin, Neuvostoliiton ja Kuuban tappioita

Aihe Uncategorized, 12.5.2007 10:33, Juhani Roiha

Jääkiekon MM-kisat ovat taas finaalivaiheessa. Kysymys kuuluu, lieneekö Ruotsi, jo ennen kuin välierät on käyty, kärsinyt kovimmat tappiot?

Ruotsi ei saanut vuoden 2012 MM-kisoja järjestettäväkseen. Kansainvälinen jääkiekkoliitto myönsi kisat sen sijaan Suomelle.

Svenska Dagbladet -lehden osaava jääkiekkokommentaattori Janne Bengtsson vastaa lauantaiaamun lehdessä:

“Suomi sai kisat, koska rikkoi kisojen myöntämispeliä koskevaa herrasmiessopimusta ja lähti välistä mukaan taisteluun”.

Aikataulullisesti Ruotsin olisi pitänyt saada kisat ennen Suomea. Viimeksi Ruotsi järjesti MM-kisat Göteborgissa vuonna 2002, Suomessa kisat käytiin vuotta myöhemmin.

Herrasmiessopimuksen rikkominen ei Bengtssonin mielestä kuitenkaan riitä selittämään Ruotsin tappiota Kansainvälisessä jääkiekkoliitossa, missä kaksi kolmannesta asettui Suomen puolelle ja vain yksi kolmannes Ruotsin hakemuksen tueksi.

“Ruotsin edustus Kansainvälisessä jääkiekkoliitossa tänään on pelkkää pilaa. Kun Rickard Fagerlund erosi Ruotsin jääkiekkoliiton puheenjohtajuudesta, hänen paikkansa peri Tukholman piirin puheenjohtaja Doris Hjörne. Hän on niin tuntematon kansainvälisissä jääkiekkopiireissä, että kolme vuotta sitten hänet eräässä virallisessa jääkiekkojulkaisussa ristittiin etunimellä Boris”, Bengtsson kirjoittaa.

“Ruotsilla ei ole kansainvälisissä kiekkoiluyhteyksissä yksinkertaisesti tänään ketään, joka aktiivisesti työskentelisi jääkiekkoilun hyväksi”, Bengtsson tiivistää - miesmäisen uskaliaasti.

Bengtssonin mukaan Ruotsin painolastina ovat myös vuoden 2002 Göteborgin MM-kisat, kisat, joista aiottiin Tukholmassa suurmenestystä, mutta jotka Fagerlund - suututtuaan Tukholman kaupungin urheilua vastustavalle vasemmistojohdolle - oli pakotettu siirtämään Göteborgiin.

Ruotsin jääkiekkoliitto oli aikonut järjestää vuoden 2012 kisat Tukholmassa ja Malmössä, joka saa nyt uuden ja komean jäähallin.

Analogisesti mitattuna Turulla on nyt tärkeää pitää puolensa, jotta se pääsisi osalliseksi myös vuoden 2012 MM-turnauksesta. Turun etunahan on se, että Tukholma sijaitsee lähellä. Mutta kyllä Tamperekin uutta jäähallia tarvitsee. Melkein uskaltaisin povata, että sellainen myös Suomen ja sen suomenruotsalaisenkin jääkiekkoilun kehtoon syntyy. Sen verran vakaasti uskon Tiitoloiden elähdyttämään, jo liki vuosisataiseen urheiluhenkeen tuossa Hämeen kaupungissa. 

Ruotsissa lehdet ryhtyivät jo perjantaina tekemään uutista siitä, kuinka kommunistiksi itsensä lukeva viisuniekka Mikael Wiehe äityi todella tahdittomaksi arvosteltuaan Tanskan ja Ruotsin kuninkaallisten edessä Juutinrauman-käräjillä Tanskan maahanmuuttopolitiikkaa “häpeälliseksi”.

Wiehe on koti- ja perhesuhteidensa takia asunnut sekä Ruotsissa että Tanskassa. Ruotsin kuningaspari vuorostaan oli loppuviikolla virallisella vierailulla Tanskassa, ja Juutinrauman seutukunnan yhteistyöorganisaatio oli rohjennut pyytää kiistellyn ruotsalaistaiteilijan vauhdittajakseen.

Kun kuningas sittemmin sai tilaisuuden kommentoida sattunutta, vastaus kuului: “Wiehen esitys oli henkilökohtainen pakina, ja että hän oli todella paneutunut asiaansa”.

Näin kuningas taas kerran sammutti loistavasti Ruotsissa vesilasissa syntyneen myrskyn.

Tapaus on jälleen yksi osoitus Ruotsin hovin tiedotuksen oivallisesta ammattitaidosta.

Tekemättömäksi tilanne ei saa sitä, että Wiehe kuuluu niihin kritikittömiin rääväsuihin ruotsalaispropagandisteihin, joiden on vaikea totuutta kestää. Hän puolustaa keinoja kaihtamatta aatettaan, Kuubaa ja Castroa, ja vastustaa Yhdysvaltoja. Kommunismin rikoksista hän vaikenee. Tanskan maahanmuuttopolitiikkaa hän sen sijaan hetkauta puoleen eikä toiseen.

Vastaavaa asennetta ilmenee Ruotsissa myös muissa. Hitlerin Saksan rikoksista ruotsalaisella peruskoululaisella on sentään edes jonkin kaltainen mielikuva. Kommunismia ruotsalaisoppilaat sen sijaan pitävät taannoisena talousmallina, joka edisti kehitystä ja loi maailmantalouden kasvua.

Ruotsissa kuuluu jo ääniä, jotka vakavasti vaativat kommunismin rikosten esiin tuomista. Ruotsalaiskoululaiset eivät kyselyjen mukaan esimerkiksi tunne neuvostovallan virolaisiin toisen maailmansodan päättyessä kohdistamaa karkotusmenettelyä. Voidaan näet kysyä, mitä vapautuspolitiikkaa Neuvostoliitto harjoitti.  Minulle on paradoksi, että tätä pitäisi nyt voida juhlia, toisen jo suvereenin maan kustannuksella?

Huoli Suomen kohtaloista 1960-luvulla, omasta elämästä, muun muassa Neuvostoliiton ydinkokeiden sattuessa tuon vuosikymmenen aluessa, oli oikeutettua. Koulupojan pelko, että vanhemmat karkotettaisiin Siperiaan,  eli väkevästi mielessä, lähes koko ajan. Se ei ollut leikin asia.

Stig Ramel, ruotsalaisdiplomaatti, historiantutkija ja kirjailija, Suomen-ystävä, joka junaili Nobel-säätiötä 1980- ja 1990-lukujen vaihteen pörssiromahduksessa ja pelasti palkintopääomat, on allekirjoittaneelle todennut, että Suomi on suunnattomien uhrausten lisäksi tarvinnut paljon tuuria, että se on kyennyt säilyttämään laillisen yhteiskuntajärjestelmänsä - pohjoismaisen paikallishallinnon, sitoutumattoman oikeuslaitoksensa, kansankirkkonsa ja kansallisen identiteettinsä, jota kaksikielisyys vielä väkevöittää.

Totuuden kuuleminen saattaa edellyttää itseluottamuksen heijastelemaa nöyryyttä. Ellei sitä löydy, vastareaktiona voi olla sitä ala-arvoisinta käytöstä - muunneltua totuutta.

Kun kommunistinen Kuuba juhli 50 vuottaan, Ruotsin tv lähetti neljän tunnin ylistysohjelman Castrolle ja kumppaneille. Paikallisin ruotsalaisvoimin järjestetty teemailta tuomittiin sittemmin tasapainottomaksi ja asiattomaksi Ruotsin julkisen sanan neuvostossa.

Tässä suhteessa Ylelle on nostettava hattua. Siellä näet puhaltavatkin jo muut kuin vuoden 1968 tuulet. Latinalaiseen Amerikkaan töissä ja vapaa-aikanaan perehtynyt Ylen toimittaja Timo Seppänen oli - päin vastoin kuin Ruotsin tv - käynyt oikein paikan päällä Havannassa. Hänen dokumenttinsa kertoi, kuinka eriarvoinen ja todellinen luokkayhteiskunta Castron Kuubasta on saattanutkaan kasvaa - 1900-luvun diktatuurien  jäänne 2000-luvulle - sukupuolienkin tasa-arvo tipo tiessään.

Miten sellaisessa tilanteessa voi heikompaansa puolustaa?

Toivottavasti Ylellä sujuu illalla euroviisulähetyksissä yhtä mallikkaasti  kuin Kuuba-raportoinnissa. Suomalaisyhteiskunta voi näin osoittaa patrioottista voimaansa, vailla nationalismin häivää.

Hauskuus rakentaa - kärttyisyys sen sijaan on sekin mätää luissa.�

Artikkelia ei voi kommentoida.

Artikkelia ei voi kommentoida.

Juhani Roiha

  • Kirjoittaja toiminut Turun Sanomien Tukholman- kirjeenvaihtajana vuodesta 1985. Ruotsiin hän oli muuttanut jo vuonna 1976 - peruskoulun - opettajaksi kaksikielisille luokille Tukholman lähiökuntaan Botkyrkaan. Opettajantoimensa ohessa vuodet 1976-1985 Tukholmassa sujuivat paljolti myös TS:n avustajana Tutuksi toimitus oli tullut jo Turun-opiskeluvuosina 1970-luvun alussa. Harrastuksista ylimmäs ulottuvat liikunta ja matkapurjehdus.

Sivut

Blogi-arkisto

Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle