Tuomon olympiablogi

« Keihäspettymys(kö)? |

Tähtipölyä - Peking 2008

Aihe 11, 24.8.2008 17:20, Tuomo Lehtinen

Olympialaiset on nyt sitten taputeltu. Viimeistään Pekingin kisat osoittivat sen, että rengaskisat ovat aina erityiset. Yleisurheilun osalta numerot ovat vaikuttavat: Pekingissä nähtiin peräti viisi maailmanennätystä! Lukema on sellainen, jota harva olisi uskonut näkevänsä. Jo talven aikana saatiin merkkejä siitä, että tulossa olisi vaikuttava kausi ja toden totta sellainen myös tuli.

Suomalaisittain meni paremmin kuin neljä vuotta sitten, sillä Ateenan yhden pistesijan sijaan Pekingistä liiton matkalaukkuun tarttui neljä sijoitusta kahdeksan joukkoon. Tero Pitkämäki puolestaan palautti lajiryhmän takaisin mitalitilastoon, mikä on upea asia. Siinä suhteessa meni siis hyvin, mutta paljon jää myös parannettavaa. Todelliset huiput ovat vähissä, ja menestys rajoittuu liiaksi yhteen lajiryhmään. Jotta jatkossa päästäisiin kolmen-neljän mitalin tasoon, pitäisi potentiaalisia ehdokkaita saada tuplasti enemmän.

Suomalainen yleisurheilu huipputasolla elää ja kuolee keihäänheiton varassa. EM-tasolla vielä pärjätään muissakin lajeissa, mutta olympia- ja MM-tasolla kilpailu mitaleista on suomalaisille tällä hetkellä liian kovaa. Yleisurheilu kun on maailman levinneimpiä ja kilpailluimpia urheilumuotoja.

Laji painii samanlaisten ongelmien parissa niin meillä Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Mitalitilastosta huomataan, että monet entiset suurvallat matkaavat kotiin jopa täysin ilman yleisurheilumitalia. Esimerkiksi Ruotsi ei saanut yhtään mitalia, Saksa vaivaisen yhden pronssin. Lajin pariin ei vanhalla mantereella enää samalla tavoin kulkeudu massoja kuin parikymmentä vuotta sitten. Lahjakkuuksien seulominen, sekä harvojen lupauksien kasvattaminen kansainväliselle tasolle ovat suurimpia tulevaisuuden mietintäkohteita.

Paljon pohdittavaa on myös siinä, miten harvojen arvokisoihin yltävien urheilijoiden asiat saadaan varmistettua sille tasolle, että he pystyvät riittävästi panostamaan lajiinsa. On hälyttävää, että niin moni urheilija ottaa suorituksensa jälkeen puheeksi taloudellisen tilanteensa. Olympialaisiin asti päässeen urheilijan ei pitäisi joutua miettimään sellaisia asioita. Jos halutaan ammattimaisia tuloksia, on myös järjestelmien oltava sellaisella tasolla, että se mahdollistaa ammattimaisen panostamisen.

Urheilu huipputasolla vaatii uhrauksia, joita myös yhteiskunnan on tuettava, jos tuloksia halutaan. Suomen olympiajoukkueessa on tällä hetkellä mukana urheilijoita, joiden tulot ovat murto-osa SM-sarjatason palloilijan tienesteistä. Raha ei tuo automaattisesti tuloksia, mutta olosuhteiden on oltava kunnossa. Kompromissien varaan ei uraa voi pitkän päälle rakentaa. Esimerkkinä käyköön vuoden 2002 Euroopanmestarin, Janne Holménin lausunto Turun Sanomille oman kilpailunsa jälkeen. Janne kommentoi Opetusministeriön tukipäätöksen tärkeyttä oman uransa jatkon kannalta: “Jos putoan palkalta, lopetan välittömästi.”

Mutta muistellaanpa sitten hetki kisojen mieleenpainuvimpia hetkiä. Näistä urheilijoista Pekingin yleisurheilu muistetaan:

Usain Bolt - häikäisevä Jamaikan Salama jää ihmisten mieliin Michael Phelpsin rinnalle Kiinan kunkuksi. Aivan huikea urheilija. Ylisanat ovat loppuneet toimittajien läppäreistä jo ajat sitten. Häkellyttävää ylivoimaa lajeissa, joissa sen ei pitänyt olla mahdollista. Leikitellen, rytmikkäästi ja käsittämättömän tehokkaasti.

Jelena Isinbajeva - Yleisurheilukenttien diiva sanan positiivisessa merkityksessä. The Entertainer. Jelenan suoritusvarmuus on aivan uskomaton. Pää hetkeksi piiloon peiton alle, seiväs käteen ja maailmanennätys. Se on helppoa, kun sen osaa.

Tirunesh Dibaba ja Kenenisa Bekele - Etiopian juoksumahdin kuningatar ja kuningas. Vitosen ja kympin tuplamestarit ovat juosseet kestävyysjuoksun uudelle aikakaudelle. Kaunista, niin ihanan kaunista on molempien juokseminen.

Liu Xiang - joutui tahtomattaan rooliin, johon kukaan ei haluaisi. Kotikisojen kasvon kilpailut loppuivat ennen kuin ne edes alkoivat. Suuresta unelmasta tuli yhteinen maansuru. Traagista.

Blanca Vlasic ja Jeremy Wariner - Yllätyksellisyyden symbolit. Heidän ei ainakaan pitänyt hävitä, mutta olympialaisissa mikään ei ole varmaa.

Paras kilpailu - Miesten seiväs. Steve Hooker näytti mitä periksiantamattomuus merkitsee. Neljä korkeutta peräkkäin kolmannella yli! Joissain suunnitelmissa on väläytelty, että seiväshypyssä pitäisi siirtyä suoritustapaan, jossa suorituskerrat olisi rajattu seitsemään. Ei ikinä!

Paras kilpailu vol.2 - Miesten maraton. Tajuton pudotuskilpailu, jossa “kesäkauden” maailmanennätys parani huikeat kaksi minuuttia. Samuel Wanjiru juoksi taktiikalla, jonka ei edes pitänyt olla mahdollinen. Kuolemaa halveksuva vauhtileikittely poltti lopulta kaikki muut paitsi “The Unhumanin” itsensä. Jaa että saasteiden keskellä ei voi juosta kovaa?
Paras kilpailu vol.3 - Naisten korkeushyppy. Tia Hellebautin ja Blanca Vlasicin show oli yksi parhaista hyppykisoista ikinä. Belgian pomppukone laittoi Kroatian vastaavan selkä seinää vasten ja onnistui.

Katseet kääntyvät seuraavaksi kohti Lontoota. On mielenkiintoista seurata mitä seuraavan olympiadin aikana tapahtuu ja mihin suuntaan lajia kehitetään. IAAF on ilmoittanut pyrkivänsä lisäämään lajin suosiota Euroopassa, sekä pyrkimään muutoksiin, joilla kilpailullisuuden merkitystä korostetaan. Huhujen mukaan juoksumatkoilla jänisjuoksut kiellettäisiin. Toivottavasti näin tulee myös tapahtumaan, sillä sen myötä persoonat astuvat paremmin esiin ja taktinen osaaminen korostuu.

Seuraavaan kertaan!

-Andyn Tippaus Oy:n Pekingin yleisurheiluveikkauksen voittaja 2008- Tuurilla ne isotkin laivat seilaavat.

Kommentoi

Tuomo Lehtinen

  • Kirjoittaja on kestävyysjuoksu- valmentaja ja entinen maajoukkuejuoksija.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle