Tuomon olympiablogi

« Karibialta Pohjanmaalle | Tähtipölyä - Peking 2008 »

Keihäspettymys(kö)?

Aihe 10, 23.8.2008 17:26, Tuomo Lehtinen

Ihmismieli on todella outo, sillä huomaan olevani penkkiurheilijana pettynyt päivän saldoon. Kahta mitalia tarjottiin, mutta vain yksi oli tuloksena.

Tero Pitkämäki ei saanut heittoaan kulkemaan aivan niin hyvin kuin oli odotuksissa. Parhaat heitot karkasivat tänään taivaisiin, eikä miehen kroppakaan tainnut olla ihan sataprosenttisessa lyönnissä. Siitä huolimatta jo uran kolmas arvometalli kaulaan.

Tero Järvenpää taas astui pisimmän heittonsa selvästi yli ja jäi mitalien ulkopuolelle. Onneksi viivan ylitys luettiin metreissä eikä senteissä, joten jossittelun varaa ei juuri jäänyt. Jotenkin miehen kilpailun jälkeisistä kommenteista jäi sellainen kuva, ettei homma ole hänen osaltaan todellakaan tässä. Uransa parhaan arvokisan jälkeen mies vaikutti sen verran pettyneeltä esitykseensä, että jatkosta on lupa odottaa paljon. Miehen asenne vaikuttaa Seppo Rätymäisen kovalta.

Teemu Wirkkala heitti puolestaan tasollaan loistokisan. Wirkkala osoitti samalla puheet tuuripaikasta turhaksi parranpärinäksi olympialaisten vitossijalla. Nämä kisat olivat Teemun osalta läpimurto maailman keihäshuipulle.

Tänään oli kuitenkin ennen kaikkea norskien päivä. Andreas Thorkildsen oli heittopaikan herra ja hidalgo. Miehen sarjaan ei osunut yhtään huonoa heittoa, ja ysikymppinen olympiafinaalissa on kova osoitus ammattitaidosta. Suomalaisten nenän edestä mitalin vei Latvian Ainars Kovals, joka heitti tärkeimmällä hetkellä uransa pisimmän kaaren ja tarrasi kuin takiainen kiinni elämänsä tilaisuuteen. Siitähän urheilussa on kyse - kun saat paikan, käytä se. Kilpailun taso kun oli sellainen, että se tarjosi mahdollisuuden yllättäjille. Latvian mies pelasi upporikasta ja rutiköyhää, onnistui ja käytti paikkansa suomalaisia paremmin hyväkseen.

Perhana - taitaa pettymys olla kuitenkin kirjoittajan omien korvien välissä! Kolme suomalaista viiden joukossa osoittaa aivan huikeaa tasoa. Suomen keihäsmahti on vastaan sanomattoman kovalla tasolla. Kannattaa muistaa, että edellisissä Ateenan kisoissa paras sijoitus oli kahdeksas. Kuluneen olympiadin aikana suomalainen mieskeihäänheitto on ottanut lajivalmentaja Hannu Kankaan johdolla sellaisen jättiloikan ylöspäin, että “vain” yksi mitali olympiafinaalista tuntuu pieneltä pettymykseltä. Jonkinlainen ennätys kai sekin. Jokainen kolmesta heittäjästä alkaa olla sillä tasolla, että hyvänä päivänä mikä tahansa on mahdollista. Keihään tulevaisuus onkin enemmän kuin hyvällä mallilla. Ei muuta kuin hattu päästä ja onnittelut!

Vaan eivät ole nämä olympialaiset vielä ohi. Ensi yönä matkaan starttaavat miesmaratoonarit, joiden kunniakkaana tehtävänä on lyödä pakettiin näiden olympialaisten yleisurheilut. Janne Holménia ja Francis Kirwaa ei kannata jättää pois laskuista. Kerran se virhe on Jannen osalta tehty. Silloin virheen tekivät Münchenin katuja latoneet Euroopan huippumiehet, jotka laskivat Jannen karkuun. Tuloksena silloin oli ikimuistoinen Euroopanmestaruus.

Olympiamaraton on aina yllätyksiä täynnä. Neljä vuotta sitten tapahtumat olivat osin jopa traagisia. Brasilian Vanderlei De Lima johti kilpaa 8 kilometriä ennen maalia 48 sekunnilla, kun yhtäkkiä kadun varrelta käytiin hänen kimppuunsa. De Lima palasi takaisin radalle, mutta pian Italian Stefano Baldini puhalsi hänen ohitseen yllätyskultaan. Ikuisesti jossiteltavaksi jäi, menettikö brassi välikohtauksessa olympiavoiton.

Skandaalin aiheutti irlantilainen ex-katolilaispappi Cornelius Horan, joka Ateenan katastrofin lisäksi muistetaan takavuosilta myös Silverstonen F1-skabojen häiriköinnistään. Toivottavasti Kiinassa Cornelius-setä pidetään aitojen oikealla puolella. Pistäkää vaikka poika häkkiin reilun parin tunnin ajaksi. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Kommentoi

Tuomo Lehtinen

  • Kirjoittaja on kestävyysjuoksu- valmentaja ja entinen maajoukkuejuoksija.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle