Tuomon olympiablogi

« Yleisurheilu on täällä! | Kaikkien aikojen naisten kymppi! »

Maailman nopein ihminen

Aihe 2, 15.8.2008 15:26, Tuomo Lehtinen

Siinä se seisoo huomisen illan teema. Nopeus on aina kiehtonut ihmistä, ja pikajuoksu on laji, jossa nopeuden teemaan päästään käsiksi kaikkein luonnollisimmalla tavalla. Ilman koneen kuljettavaa voimaa, oman lihasvoiman turvin. Maailman nopeimman titteli on yksi kaikkein vaikeimmin saavutettavista urheilusaavutuksista, jota ihminen voi lähteä tavoittelemaan. Miesten satasen taso maailmalla on niin kivenkova, että harvasta lajista sellaista löytyy. Juoksemista kun voi harrastaa missä tahansa, milloin tahansa. Harrastajia löytyy joka ainoasta maailman kolkasta.

Satasen finaali on nykyaikaisen yleisurheilun dramaattisin ja kiehtovin yksittäinen tapahtuma. Vajaaseen kymmeneen sekuntiin mahtuu mieletön määrä energiaa, odotusta, jännitystä ja draamaa. Kun teet pienen virheen, olet auttamatta ulkona. Sen pienen virheen näkee samalla miljardi tv-katsojaa, joita ei auta ajatella tai olet varmasti ulkona. Myöhästyminen lähdössä, pieni horjahdus matkalla tai pienikin epävarmuus ja häviät sen riittävän sadasosan tai kymmenyksen.

Pikajuoksu on suurten egojen leikkikenttää. Miesten satkun finaali on jo vuosien ajan täyttynyt suurista egoista, jotka napsuvat jo verryttelykentällä vasten toisiaan. Lajin alkueriä onkin erittäin hauska seurata. Kaikki ennakkosuosikit vetelevät näennäisen helposti, liioitellun tyynesti ja rennosti, taakseen vilkuilematta ja parastaan antamatta. Kortit halutaan pitää visusti piilossa kuin pokeripöydässä. Ässät isketään pöytään finaalissa, vajaan kymmenen sekunnin hetkessä, jolloin urheilevan maailman huomio on kiinnittynyt kahdeksaan atleettiin. Ja silloin on unohdettava kaikki muu ja hallittava hermonsa. Se joka pysyy kaikkein tyyneimpänä, on vahvoilla.

Maailman nopeimman titteli sopii televisiourheiluksi kuin nenä siihen kuuluisaan päähän. Laji on näyttävä, arvoituksellinen ja siinä on rutosti tähtipotentiaalia. Yleensä draaman kaari rakennetaan yhden taisteluparin varaan. Moni muistanee seuraavat: Carl Lewis vs Ben Johnson 1988 Soulissa, Maurice Greene vs Ato Boldon Sydneyssä 2000, tai vaikka viime vuotisen Osakan MM-finaalin Asafa Powell vs Tyson Gay.

Itse muistan tuon Soulin finaalin jostain syystä erityisen hyvin. 9-vuotias nappula ihaili Big-Beniä, eikä tiennyt maailman pahuudesta vielä mitään. No Maitopoika-Johnson sitten voitti lyömättömän Lewisin ja juoksi satumaisen kovaa. Jälkeenpäin ällistyttävän ennätyksen syykin selvisi, kun koko urheilevaa maailmaa shokerannut doping-käry julkaistiin. Johnson romahti suuresta sankaruudesta suoraan alimpaan helvettiin. Tuolloin doping oli yleisölle vielä aika uusi asia, nykyisin homma on arkisempaa. Soulin mitalisteista kaikki ovat myöhemmin joutuneet tunnustamaan kiellettyjen menetelmien käytön, vaikka kisan jälkeen parrasvaloissa paistatteli kaksi hurskastelijaa. No mutta palataanpa asiaan!

Tällä kertaa asetelmat ovat ehkä yllättävänkin levällään, sillä ennakkosuosikkeja on peräti kolme. Kaksi viime vuoden gladiaattoria ovat saaneet seurakseen aivan uuden vesselin, Jamaikan pitkänhuiskean nuorukaisen Usain Boltin.

Boltin akilleen kantapäänä on lähtö ja kokemuksen puute, mutta mutta… Paljon en pikajuoksusta ymmärrä, satanenkaan kun tuskin olisi koskaan liikahtanut edes 12 sekuntiin, mutta sen verran sentään tajuan, että mies joka juoksee 17-vuotiaana 200 metriä 20.13 ja alittaa 18-vuotiaana maagisen 20 sekunnin rajan on ilmeisesti kaikkien aikojen pikajuoksulahjakkuus. Voi sanoa, että siinä on hujopille annettu sellaisella kauhalla nopeusgeenejä, ettei taida ihan heti vastaavaa syntyä. Edes mopolla olisi kavereiden ollut turha lähteä Kingstonin kaduilla pientä (suhteellista, kun pituutta on 196 cm) Usain-pojua lapsena haastamaan. Boltin kehitys on ollut noidenkin vuosien jälkeen aivan hämmästyttävää. Aiemmin hän on juossut käytännössä pelkästään 200 metriä, mutta tällä kaudella tilanne on muuttunut. Bolt tempaisi New Yorkissa toukokuun lopussa uuden maailmanennätyksen 9.72. Ihan kohtuu haipakkaa…

Nuori hurjapää lähtee jossain määrin ennakkosuosikkina kilpaan. Vastassa on tosin kaksi niin rajua miestä, ettei mikään ole todellakaan varmaa. Samasta maasta tuleva ex- ME-mies Asafa Powell on juoksutekniikaltaan maanmiehensä vastakohta. Siinä missä Bolt etenee rennosti tyylitellen, tempoo Asafa rataa rajusti runnoen. Powell on voimanpesä, jonka vahvuutena on hurja startti, mikä taas on Boltin heikkous. Toistaiseksi Powell on arvokisojen finaaleissa hiukan hermoillut, kuten kävi viime vuonna. Nyt kaikki saumat ovat jälleen olemassa, mutta miten käy? Todennäköistä on, että ainakin 30 metrin kohdalla Powell polkee keulassa.

Hallitseva maailmanmestari Tyson Gay on puolestaan aivan omanlaisensa tyyppi: Pieni, ainoastaan 173 senttinen väkkärämäinen tyyliniekka. Gay näytti vuosi sitten Osakassa hallitsevansa alkueräpokerin mainiosti. Hän ei paljoa elvistellyt, vaan sai pidettyä parhaansa piilossa ja päänsä kylmänä. Tuloksena selvä mestaruus, joka lopulta sai seurakseen myös tuplamatkan mestaruuden. Gay on kärsinyt tällä kaudella hiukan vammoista, joten hän on pieni arvoitus ennen välieriä ja finaalia. Meno toisissa alkuerissä näytti jopa sen verran kesyltä, että näinköhän hallitseva “maailman nopein mies” -tittelin haltija sittenkään on toipunut täysin sataprosenttiseen iskuun. Vai vieläkö huomiselle löytyisi joku ässä hihasta?

Kuka voittaa? Ja löytyykö pakasta sittenkin joku jokeri, joka tulee taustalta ja vie koko potin? Ehkä Walter Dix tai Marc Burns? Ei tule, veikkaan minä. Liputan tällä kertaa nuoruuden puolesta: Bolt kestää paineet ja vie. Maanmies Powell runnoo alussa kaulaa, mutta Usain vyöryy kalkkiviivoilla ohi.

PS. OP:lta mainio karsinta miesten moukarissa. Taso lajissa on tällä hetkellä todella kova, mutta lähes kauden paras tulos aamukarsinnassa osoittaa Oopeen olevan valmis hyvään haastoon.

Kommentoi

Tuomo Lehtinen

  • Kirjoittaja on kestävyysjuoksu- valmentaja ja entinen maajoukkuejuoksija.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle