Suuntana Peking

« Behind the Scenes | Itärajalta kajahtaa »

Kulkemattomuuden kirous

Aihe Uncategorized, 14.7.2008 16:00, Johanna Lehtinen

Kuluneet viikot ovat vierähtäneet kilpailemisen sijaan akillesta kuntouttaessa. Turvaudunkin tässä vaiheessa erääseen hypoteettiseen keskikesän päänvaivaan, joka lienee tuttu monelle kilpajuoksijalle, mutta josta en onnekseni itse pääse paraikaa nauttimaan. Puolensa ne ovat loukkaantumisillakin.

Ilmiön nimi on kulkemattomuus. Mikään Wikipedia ei anna selitystä ilmiölle. Yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, että kesä on kukkeimmillaan ja kisakausi kuumimmillaan, ja juoksija palaa kotiluolaansa kisa toisensa jälkeen huulet mutrussa. “Tänäänkään tulos ei ollut sitä, mihin pitäisi pystyä.” Harjoitukset ovat antaneet lupauksia, jotka ovat kilpailutulosten perusteella katteettomia. Näyttöjäkin pitäisi antaa sinne ja tänne - erityisesti itselle - mutta turha toivo. Mieli on maassa, kun näkyvää syytä kulkemattomuuteen ei ole. Terveystilanne on hyvä eikä silläkään voi selitellä. Koko kilpaileminen alkaa tuntua pään hakkaamiselta seinään.

Missä siis syy ja mikä avuksi? Tämä on niitä juttuja, joihin on mahdoton esittää yksiselitteisiä vastauksia tai leikkiä asiantuntijaa. Oman perstuntumani perusteella uskallan väittää vain, että syyt ovat monet, ja lukko aukeaa yksilöllisesti, joka tapauksessa eri avaimilla.

Joskus kisatulosten vaisuus saa selityksensä harjoituspäiväkirjan selaamisesta. Urheilijan kroppaa pitää treenauttaa sillä paljon puhutulla veitsenterällä. Erityisesti näin on juuri kesän kynnyksellä viimeistelyvaiheessa. Veitsenterä saattaa kuitenkin jäädä päälle. Toisin sanoen urheilijan keho on aavistuksen verran epätasapainossa, ja kilpailuiden vaatima herkkyys hakoteillä. Oikeanlaiset palauttelut ja terävöittävät harjoitukset saattavat olla ratkaisu asiaan ja kääntää kelkan oikeaan suuntaan - tai sitten ei.

Aina kisatulosten vaisuuden takana ei ole urheilija tai valmentaja ja heidän virheensä. Myös ulkopuolisilla seikoilla on vaikutusta. Kylmä tosiseikka on, että ennätykset vaativat syntyäkseen hyvät olosuhteet, sopivan vauhdinjaon ja haastavan vastuksen. Esimerkiksi kotimainen kilpailukalenterimme on paikoittain sen verran harvaan täytetty, että hyvävireinen juoksija saattaa jäädä nuolemaan näppejään kisojen puutteessa. Vain harva syttyy haastamaan itseään tosissaan kilpaillessaan itseään vastaan kotikylän areenalla. Sitten kun vihdoin saadaan sopivan kova kokoonpano lähtöviivalle, voi hyvä loppuaika tuhrautua onnettomaan vauhdinjakoon. Tuhottoman kova ensimmäinen kierros tai tappokilometri (matkasta riippuen) vie mehut kovimmastakin jätkästä.

Yleisurheilu on siitä raaka laji, että jokaisessa kilpailussa sijoituksen lisäksi luetteloidaan tulos. Ja urheileminen on myös henkistä hommaa. Kulunut sanonta kertoo positiivisuuden ruokkivan positiivisuutta. Sama pätee toisinkin päin. Mollivoittoiset kisatulokset saattavat turhauttaa urheilijan, ja tyytymättömyyden tunne syvenee kisasta toiseen, kun odotukset eivät täyty. Päälle iskee eräänlainen väkisin yrittämisen kierre. Tulokset alkavat tuntua pahoilta peikoilta, rento asenne ja nauttiminen itse tekemisestä unohtuu. Kulkemattomuuden kirous on päässyt valloilleen.

Huh, alkoipa melkein ravistaa kulkemattomuuden tunne itsellänikin sydänalaa. Sen verran tympeästä olotilasta tuli kirjoiteltua. Onneksi kuitenkin tämäkin kirous on voitettavissa. Ja jotta totuus ei unohtuisi, eivät kaikki juoksijat tälläkään hetkellä vääntelehdi kulkemattomuuden kourissa. Kotimaisessa katsannossa viime viikko oli nimittäin kestävyysjuoksijoiden kannalta lupaava. Poimitaan terävimmät. Mikko Lahtio aloitti viikon alittamalla 800 metrillä Pekingin B-rajan ja on kaikella todennäköisyydellä kuluvan vuosikymmenen alun ja Wilson Kirwan jälkeen ensimmäinen suomalainen keskimatkuri arvokisoissa. Jukka Keskisalo osoitti “Göteborgin armon vuoden” 2006 tapaisia merkkejä Rooman Kultaisen liigan estejuoksussa. Afrikkalaiset eivät arvaakaan, kuinka kova vastus Jukka on Pekingissä, kun kynnet on teroitettu parhaimmilleen myös loppukirin osalta. Nuoremmasta kaartista Sandra Eriksson kipitti este-ennätykseensä Puolassa pidetyissä junnujen MM-kilpailuissa ja kirjautti viidennellä sijallaan itsensä parhaaksi ei-afrikkalaiseksi. Ei muuta kuin hyviä kulkuja tästäkin eteenpäin edellä mainituille ja muillekin sinnikkäille yrittäjille!

Artikkelia ei voi kommentoida.

Artikkelia ei voi kommentoida.

Suuntana Peking

  • Tarina Lehtisen perheen yhteisprojektista, jossa Johanna juoksee ja Tuomo valmentaa.

Blogi-arkisto

Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle