Suuntana Peking

« SM-maastot | Ratakausi avattu »

Palelua vuoristossa

Aihe Uncategorized, 25.5.2008 17:53, Johanna Lehtinen

Yleensä yleisurheilijat suuntaavat huhti-toukokuussa etelän lämpöön hiomaan kesän kuntoa. Parinkymmenen asteen lämmössä mahdollisesti harjoitusjumissa olevat lihakset sulavat ja treeneissä saa sellaisia tehoja irti, jotka ovat jääneet talven aikana haaveeksi. Meikäläisen kohdalla lähdettiin asiaa lähestymään hiukkasen eri suunnasta eli Suomen lämpimistä vappukeleistä siirryin lumileirille. Myönnettäköön tosin, että näin kävi tahtomattani. Tiesin kyllä Sveitsin vuoristoon lähtiessäni, että hellelämmöistä ei täällä vielä toukokuussa pääse nauttimaan. Laskettelukausi kun oli vasta loppunut ja vuorenrinteet vielä lumikinosten peitossa. Vähähappista ilmaahan tänne tultiin hakemaan. Pienessä päässäni muistelin kuitenkin lämmöllä – sananmukaisesti – kolmen vuoden takaista vuoristo-oleiluani ja treeniponnisteluja täysissä kesävetimissä parissakymmenessä asteessa. Tähän tosin rakas aviomieheni toteaisi, että aika on taas kullannut muistot. Tätä en myönnä.

Näillä sääodotuksilla suuntasin siis vuoristoon. Ensimmäinen viikko St. Moritzissa näyttikin melko lupaavalta. Aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta ja päivän maksimilämmöt pyörivät 15:n paikkeilla. Toisella viikolla kuitenkin matalapaine alkoi vallata vuoria joka suunnasta ja sää viileni. Viime sunnuntaiaamun herätys olikin aika karu: maassa kymmenen senttiä lunta ja koko päivän satoi lisää. Sukset olisivat olleet kovemmat menopelit sinä päivänä kuin lenkkitossut. Onneksi harjoitusohjelmassani oliSt. Moritz 18.5.2008 vain lenkkipäivä. Loskassa sentään lenkkiä pystyy juoksemaan. Rataharjoitus olisi vaatinut lumikolan. Vuoriston hyvä puoli on se, että auringon pilkistäessä lumi sulaa nopeasti. Niin kävi nytkin. Seuraavana päivänä valkea maa oli taakse jäänyttä elämää. Lumipäivän jälkeen lämpö ei ole silti päässyt luita rikkomaan. Kymmenen asteen haamuraja on rikkoutunut vain harvoina päivinä, ja pilvet makaavat edelleen vuorten yllä.

Joku lukija varmasti jo ihmettelee, miksi moinen meteli säistä. Kovat jätkät ja mimmit juoksevat kelissä kuin kelissä. Niinhän ne tekevät. Maitohappo ei kieltäydy tulemasta kroppaan lämpömittarin lukemien laskiessa. Hyvässä lykyssä lämmöillä ei olekaan mitään vaikutusta. Tai se vaikutus toki, että leiripäivien tyhjät luppohetket kuluvat ulkona oleilun sijaan Giro d’Italiaa seuratessa tv:n ääressä. Oma kokemukseni on, että joskus kroppa saattaa kuitenkin reagoida yllättävästi pipo päässä tehtyihin maitohapollisiin harjoituksiin. Näin kävi itselleni kuluneella viikolla. Parin hyvän irtiottavan treenin jälkeen lihakset päättivät alkaa laittomaan mielenosoitukseen ja maitohapot jäivät jylläämään jalkoihin palauttavista päivistä huolimatta. Niinpä perjantaina radalla nähtiin nainen, jolta sujui paremmin roskisten potkiskelu kuin juokseminen. Kauniisti sanottuna tunnelmat eivät olleet aivan katossa. Jälleen kerran tuli todistettua, kuinka ihanaa ja kamalaa urheilu kaikessa värikkyydessään on. Harmitus kuuluu aina silloin tällöin asiaan. Kuten eräs kokenut valmentaja kerran totesi, yhden lyhyen onnistumisen hetken takia urheilija on valmis hakkaamaan päätä seinään kymmenen kertaa. Ilman niitä kymmentä epäonnistumisen kertaa se onnistumisen hetki maistuisi kai liian valjulta.

Loppuun Johannan ja Tuomon yhteiset erikoisterveiset:

Paljon onnea Helenalle ja Juhalle eilisten häiden johdosta! Toivottavasti tuore avioliitto on vielä voimissaan hääyönkin jälkeen. Juhalla oli kuulemma aito uistinkin rintapielessään, joten ainakin kalaonni on jatkossa taattu..

Artikkelia ei voi kommentoida.

Artikkelia ei voi kommentoida.

Suuntana Peking

  • Tarina Lehtisen perheen yhteisprojektista, jossa Johanna juoksee ja Tuomo valmentaa.

Blogi-arkisto

Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle