Ristiveto - » Me Too, ilmastonmuutos ja maahanmuuttokriittisyys
Ristiveto

« Kaikkein vaikein tunne | Ihmeellinen verkosto maan alla »

Me Too, ilmastonmuutos ja maahanmuuttokriittisyys

Aihe ihmiskäsitys, ihmisoikeudet, kansainvälisyys, luonto, politiikka, 12.4.2019 13:00, Merja Hermonen

Koetut asiat ovat ihmiselle totta. Uhkailu ja uhkan mielikuvat kuvat luovat pelkoa. Kokemus epätasa-arvoisuudesta ja syrjään jäämisestä nostaa kritiikkiä. Väkivallan kohtaaminen herättää kiukkua. Ikävä kyllä, kaikkia näitä voi myös provosoida joukkoliikkeiksi asti mielikuvien perusteella.

Samaan aikaan kun maailma maapalloistuu, ihmisten henkilökohtaiseen osaamisiin ja tietoihin perustuvat kuplat voivat erkaantua toisistaan. Vieraantuminen lisää pelkoja. Tilastojen mukaan maailman turvallisimmassa maassa voidaan pelätä vieraita ihmisiä enemmän kuin turvattomimmassa.

Kansallinen itsekkyys on päivän sana. On ajateltava Suomea. On ajateltava Britanniaa. On ajateltava Yhdysvaltoja. On ajateltava Venezuelaa. Miltä kansallinen protektionismi ulkoapäin näyttää? Keskimäärin typerältä ja tuhoisalta, varsinkin omille kansalaisille. Miksi eri maiden kansalaiset sitten haluavat toimia noin?

Itsekkyys on luonnollinen, hengen pelastava reaktio todellisen hengenvaaran tilanteissa. Siksi me reagoimme niin. On oikein reagoida kiusaamiseen ja fyysiseen väkivaltaan, ja puhua niistä ääneen. Siksi Me Too -tyyppiset kampanjat osuvatkin ytimeen: ne paljastavat minkälaisissa asioissa todellinen uhka asuu - ja se asuu lähellä.

Silloin kun itsekkyydestä itsessään aletaan tehdä yleisesti hyväksyttävää normia ja politiikkaa, ollaan kuitenkin tässä yhteisessä maassa ja maailmassa alaspäin luisuvalla polulla. Yksinkertaisesti se, mikä ei edistä yhteistä hyvää, kääntyy yhteistä hyvää vastaan.

Kansallisuus- ja muut aatteet niin kuin uskonnotkin voidaan valjastaa viholliskuvien lietsontaan. Vierasmaalaisuus ja vähemmistöön kuuluminen muuttuvat silloin riskiksi. Sille polulle valumisen kohtalokkaat seuraukset me tunnemme toisen maailmansodan historiasta.

Maapallo on yksi, luomakunta on yksi, jokainen ihminen on ihminen. Ihminen äänestää myös itsekkäästi ja tunteella. Uhkakuvia ja oikeita uhkia kuvailevan uutisoinnin sekä valeuutisriskin kanssa onkin jokaiselle tavalliselle ihmiselle haaste, että arvoissaan tunnistaa terveen ja väärän itsekkyyden välisen rajan.

Yksi Vastaus artikkeliin “Me Too, ilmastonmuutos ja maahanmuuttokriittisyys”

Spede: 17.4.2019 kello 18:33

Asian ydin lienee juuri tässä, että koetut asiat ovat ihmiselle totta. Jos ihminen kokee vaikka globalisaation itselleen uhaksi, niin siihen ei auta näiden huolien perustelematon (tai vain moralismilla perusteltu) mitätöinti ja vähättely. On helpompaa toimia yhteisesti harvojen kuin monien ihmisten kanssa, ja siksi Me Too -tyyppinen sisäisten viholliskuvien maalailu on lopulta vielä tuhoisampaa kuin ulkoisilla vihollisilla pelottelu, eikä sitä voi pitää millään tavaalla sen hyveellisempänä.

Epäluuloisesti ulkovaltoihin suhtautuva valtiokin voi vielä pysyä pystyssä, mutta mitkään hyvät kauppasuhteet eivät ole iloksi, jos yhteiskunta romahtaa sisäisiin ristiriitoihin. Tästä voimme hakea esimerkkiä vaikka vuodesta 1918.

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen pappia kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat uskontojenvälisen dialogikeskuksen johtaja Aaro Rytkönen, pastori Sinikka Pietilä, asiantuntija, pastori Laura Arikka, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra Merja Hermonen, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherra Risto Leppänen, pastori, asiantuntija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Sivut

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS